Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.