Miniloma huipentui blogimiittiin Tampereella

Mukissa sitrusmate-juomaa, joka toivottavasti piristää, sillä univelkaa on minilomalla tainnut kertyä melkoisesti. Sähkömies häärää kuitenkin keittiössä, joten oli pakko aamu-unisuudestaan huolimatta repiä ittensä sängystä ylös. Ja tämä hetkihän on hyvä hyödyntää postaamalla tänne. Takana on mukava miniloma, joka huipentui eiliseen blogimiittiin. Vietimme hauskan päivän, eikä sadekuurokaan lannistanut meitä kannustaessamme Kanelia puolimaratonilta maaliin ja aiemmin istuskellessamme Pyynikin näköalatornin kahvilassa sateessa herkutellen munkkeja ja kahvia(mulla tosin haudutettua teetä ja gluteeiniton mustikkamuffinssi).

Kokoonnuimme Tampereen rautatieasemalla, josta siirryimme Varalaan. Siellä odottelimme Kanelin matkaan lähtöä rupatellen vilkkaasti. Otto keräsi ympärilleen faneja ja sai hellyyksiä joista poika nauttikin täysin siemauksin. Kanelin juostessa me muut kävelimme Pyynikille herkuttelemaan, mutta ei Kanelinkaan tarvinnut jäädä ilman munkkia :D

Varalasta siirryimme ruokailemaan ja jatkamaan rupattelua. Aika kului vauhdilla ja aivan liian nopeaan kotimatka alkoi. Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta päivästä!!! Kotiin saapui kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä matkalaista. Suurin väsy taisi kuitenkin mulla olla kertyneestä univelasta.

Keskiviikkona lähdin matkaan mieli huolta ja murhetta täynnä. Eipä siis paras mahdollinen olotila matkustaa. Aamulla olin käynyt Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Hieroin sitä edellispäivänä ja totesin ettei hotspot ole oikein parantunut ja syylien yms. ihomuutosten kokokin tuntui kasvaneen. LÄÄKÄRIIN, ja onneks menimme. Ihotulehdus ja ihomuutoksia eikä syövän mahdollisuutta voitu sulkea pois. Ajatuskin pahalaatuisesta kasvaimesta ja syöpäsolujen riehunnasta rakkaan koiran kehossa tuntuu hirveältä. Nyt kuitenkin koetetaan saada iho kuntoon, jotta tilanne pystytään paremmin kontrolloimaan. Lääkäri ei kuitenkaan pitänyt takatassussa olevasta läiskästä, joka edelliskerralla näytti hotspotilta, mutta nyt noita pelottavia ajatuksia herättävältä. Läiskä ei ole umpeutunut ja se vuotaa. Joskus pinnalliset pahalaatuiset kasvaimet tekevät niin. Ja ei ollut mielikuvituksen tuotetta kasvaneet syylätkään, joten lääkäri ei halunnut pelotella syövällä, mutta kertoa sen mahdollisuuden. Koira on kuitenkin energinen, iloinen oma itsensä. Ja reissussa ollessani avokin viestit mökiltä on olleet rohkaisevia, vaikka eihän koira kipujaan näytä ja joskus hyvinkin normaalisti käyttäytyvä onkin hyvin sairas. Odotan Harmaakuonoa kovasti tänään kotiin. Lääkäri määräsi ihotulehdukseen vahvan antibiottikuurin, lääkeshampoopesun kolmena päivänä, jonka jälkeen jatketaan kevyemmällä shampoolla neljänä päivänä, korviin lääkitsevää huuhdetta ja tuohon vuotavaan kohtaan kortisonivoidetta paikallisesti, Viakutaania ruokaan laitettavaksi. Huomenna tai keskiviikkona olen eläintenhoitajaan yhteydessä ja viimeistään parin viikon päästä vien koiran lääkärin kontrolliin. Toivotaan parasta, että iho paranee eikä vielä olisi vakavien sairauksien aika, sillä Harmaakuono vaikuttaa vielä energiseltä ja elämänhaluiselta, joten yhteistä aikaa toivoisin vielä olevan. Toki tiedän päivä milloin rakkaasta ystävästä on luovuttava tulevan ja sen sattuvan ja paljon. Nyt mennään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsotaan miten meidän käy.

Eipä siis loman aloitukselle paras mahdollinen fiilis. Melkein jo peruin koko reissun, mutta onneksi avokki hätisti matkaan. Tuskaisen junamatkan jälkeen tapasinkin lapsuudenystävän, jonka vieraana vietin pari päivää. Kuulumisia vaihdettiin, käytiin Reipinniemen rantasaunalla saunomassa ja uimassa. Vesi oli vielä uimalämpöistä, mutta ei nyt tietenkään keskikesän veroista. Neljä kertaa kuitenkin saunasta käytiin veden raikkaudesta nauttimassa. Illalla herkuteltiin takoja joihin laitettiin mm. jauhelihaa ja salaattia, juotiin pullo punaviiniä. Otto sai hellyyksiä ja ihanan pitkiä lenkkejä. Torstaina käytiin Pyynikissä munkilla, joten Otolle paikka oli jo eilen tuttu. Sen huomasi lähestyttäessä sen vedosta :D Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa, vanhojen äänikuvien kuuntelua...

Perjantaina oli aika jatkaa matkaa Speakeasyn kautta Kangasalle. Ruokailin tuttavan kanssa kuulumisia vilkkaasti vaihtaen. Kivaa oli. Ja seuraavassa kyläpaikassa Otto saikin koiraseuraa kolmikuisesta opaspennusta Hiposta sekä kahdesta vanhemmasta koiruudesta. Hippo ja Otto leikkivät paljon ja sunnuntaiaamuna olivat rättipoikkiväsyneitä. Otto selvästi opetti pennulle "isojen poikien" leikkejä :D Otto nautti hurjasti myös vapaana kirmaamisesta. Otti pihalla melkoisia spurtteja onnellisena laukaten - Hippo perässään. Kyllä maalla on mukavaa :O :D Muuten aika kului saunoen, rauhaisasti iltaa istuen. Lauantaina kävimme Tampereen seudun Opaskoirakerhossa, jossa vieraana liikkumistaidon ohjaaja ja koirankäyttäjät pääsivät peesareiden kanssa pienille harjoituslenkeille. Kerhon jälkeen nautimme herkullisen hirviaterian ja vietimme rauhallisen illan. Ennen saunaa hieroin 8-vuotiaan koiran, jolla jaloissa ongelmaa. Jo yhden hierontakerran jälkeen koira liikkui paremmin. Tyttö selvästi nautti hieronnasta. Köllötteli paikallaan välillä kipupisteisiin osuessani päätä nostellen. Kyllä se vaan tuntuu hienolta kun pystyy koiran oloa helpottamaan ja auttamaan sitä.

Kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta vietin mukavan loppuviikon, joten onneksi keskiviikkona istuin junan penkkiin ja matkustin Tampereelle, kiitos teille kaikille, jotka mahdollistitte tämän miniloman. Nyt arki alkakoon!