sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Psykologisesti tärkeä päivä


Tänään on ollut psykologisesti tärkeä päivä.
Nimittäin 
sotki  
Hyvistä suunnitelmista huolimatta en kerta kaikkiaan jaksanut sunnuntai-iltana treenata. Alkuviikosta oli kaikkea muuta ja keskiviikkona olin uinnista sen verran väsynyt etten saanut pakotetuksi itseäni treenaamaan. Väkisinkin mieleen hiipi vähän plääh-fiilis, tässäkö tämä nyt sitten oli. Tänään marssin salille päättäväisesti ja tein ns. ”välitreenin” tunnustellen/kuunnellen kehoani, että mistä ohjelmaa voi jatkaa seuraavalla kerralla, voinko nostaa pääsarjat 30 kiloon vai en. Ja kyllä tän illan treenin perusteella voin jatkaa ohjelmaa siirtyen seuraavaan vaiheeseen. Tosin kymmenessä viikossa homma ei nyt mene läpi, joten ennen Kanarian matkaa ei taideta vielä 45 kiloa nostaa. Harmi! Pääasia kuitenkin, että sain itseni ruotuun ja treeniohjelma jatkuu.


Tän illan treeni muodostui kahden sarjoissa. Kahvakuulalla lämmittelyn jälkeen penkkausta 2*15 sarjoilla 20 kiloa, 2*10 sarjoilla 25 kiloa, 2*8 27.5 kg, 2*5 30 kg, 2*3 32.5 kg ja kertanosto 35 kilolla. Jokaisessa sarjassa jäi fiilis, että varaa olisi ollut tehdä ainakin pari lisätoistoa. Apuliikkeissä käsipainopenkissä tein 15 toiston sarjat ensin viidellä ja sitten kuudella kilolla. Ylätalja eteen –liikkeessä pidettiin edelleen tuo 20 kg, kuten myös ojentajaliikkeessä. Tosin treenasin ojentajia myös ranskalaisella punnerruksella. Kahvakuulalla hauiskääntöä 15 toistoa (noloa, mutta totta) 4kg, kulmasoutu ehdottomasti nelosella liian kevyt, joten ei muuta kuin kahdeksan kilon kuula käyttöön. Enemmänkin olisi mennyt.
Että jäipähän nälkää seuraavalle kerralle!!!


Pakkanen paukkuu ja ulkoliikunta jää valitettavan vähälle. Tänään päätettiin kuitenkin, että lähdetään lenkille 15 asteen pakkasesta ja pienestä viimasta huolimatta. Tämäkin oli mielestäni psykologisesti tärkeää. On liian helppoa vedota kylmään, tuuleen, sateeseen ja milloin mihinkin, joten halusin karaista itseäni ja opettaa tavoille :D No tehtiin 35 minsan lenkki aika reippaalla vauhdilla, tosin käytiin metsikössä polkuja tallaamassa (silloin vauhti hitaampi) ja Harmaakuono sai kirmata vapaana, jotta saisi puretuksi paremmin energioitaan. Lumi narisi ihanasti jalkojen alla ja tuntui todelliselta talvelta. Nenänpäätä alkoi palella, mutta muuten olisi voinut kävellä pidempäänkin.

  
Näillä pakkasilla on ihana tuulettaa petivaatteet. Ja tänään pistin sänkymme kamikset tuultumaan viideksi tuntia. Puhtaat lakanat ja raikkaat peitot ja tyynyt! Ah, voiko ihminen enempää sängyltään toivoa saunottuaan treenin jälkeen palkiten itsensä Sitrus-sarjan tuotteilla :D


Täällä Pk-seudulla oli eilen varsin erikoinen sää. Pakkasta reilusti ja hillitön lumipyry. Lähdin aamulla käymään Ikeassa, josta ostin kaksi säilytyslaatikkoa käsityötarvikkeita varten. Katseltiin avokille nahkapallia. Kun olimme lähdössä kehäkolmonen jo seisoi, mutta meidän suuntaan autot liikkuivat, mutta juuri edessämme rekka jäi tielle ja matka tyssäsi siihen. Jouduimme ajamaan Heikinlaaksoon ja sieltä matka kotiin kesti melkein pari tuntia. Pelkääjän paikalla oli todella pelkääjäfiilis, sillä kuskin kommentit ”nään vaan valkosta”, ”nyt en nää tietä”, ”näkyy vaan pisteenä edessä olevan auton valot”, ”luoja miten lumi pöllyää”” jne. En hetkeen ole kuullut Aan kiroilevan niin paljoa ja käyttävän niin karmeaa kieltä mitä nyt. En kyllä ihmettele. Tuulilasin pyyhkimet jääty ja ajaminen oli varmasti ihan kamalaa. Siinä pelkääjän paikalla istuessa turhautti ihan hirveästi kun ei voinut olla yhtään avuksi, ei millään tavalla. Kun pääsimme ruokakaupan kautta kotiin oli helevetin helpottunut olo. Oltiin sentään yhtenä kappaleena ja autokin ehjänä!Tuon reissun ”kruunasi” ihan loppumatkalla tapahtunut. Ajoimme 50 alueella ehkä 40 ja joku perhanan citymaasturi siinä kelissä painoi tuhatta ja sataa lumi pöllyten ohi. Ehkä niinkin monilta onnettomuuksilta olisi edes vähän vältytty, jos ihmiset malttaisivat ajaa rauhallisesti turvaväliä pitäen ja myös kanssakulkijat huomioiden.  Siis mä en todellakaan autolla ajamisesta tiedä mitään, mutta sen perusteella mitä olen aiheesta keskustellut autollisten kanssa.


Avokki on nukahtanut sohvalle, tasainen hiljainen tuhina kantautuu korviin. Iltapalaksi söimme viininlehtikääryleitä, kirsikkatomaatteja, ilmakuivattua kinkkua ja avokki Ikean lihapullia. Maistoin niitä itsekin kahden pullan verran, mutta ei ne oikein maistuneet mulle. Jälkkäriksi pari cl amaretto-likööriä. Saunajuomana meillä oli muuten Limonadea, sitä sitrusjuomaa, joka on vanhan ajan oikeaa limonadea :D Oli ihan pirhanan hyvää ja raikasta juomaa. Sokeriakaan ei ollut liikaa! Sitä on kyllä joskus ostettava uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti