Endorfiinista voimaa

Hyvällä fiiliksellä kohden lomaa

2012-03-08T21:24:00.000+02:00

Huh, eilen saatiin firman viime vuoden paperit (kuitit, tiliotteet, asiakaslistat jne) kirjanpitäjälle toimitettavaan kuntoon kera vveroilmoituslomakkeen. Omalta osalta viime vuosi on paketissa, nyt vain odotellaan kirjanpitäjän laskelmia. No sen verran kyllä laskinkin jo, että viime vuosi oli edellistä vuotta huonompi, mutta selityksetkin löytyy: lomalaishierontoja edelliskesään verrattuna vähemmän ja mulla kaksi 3-4 viikon sairaslomaa, jotka valitettavasti näkyy vielä sairasajan jälkeenkin jonkin aikaa asiakasvirrassa. Joka tapauksessa paperit on nyt laitettu eteenpäin, joten ens viikon lomaa voi viettää hyvillä ja rauhallisin mielin. Ei tarvii miettiä, että se ja se pitää ehtiä vielä tekemään. Tosin jonkinlaista markkinointitempausta/suunnitelmaa on loman jälkeen syytä käynnistellä.

Eilen treffasin ystäväni ja kävimme hänen kanssaan ostoksilla. Heräteostona ostin Stadiumista juomapullovyön, johon saa neljä pikkupulloa. Avokki on sellaisesta haaveillut hiihtolenkeillään. Muuten ostokset olikin jo etukäteen harkittuja: ulkoinen kovalevy (vihdoinkin sain aikaseksi hommata sen), muistitikku, kuulokkeet, paristot. Kuulokkeet ja paristot matkaa varten. Ajan vietettä (äänikirjoja) pitää reissussa aina olla, mielummin liian monta kuin ei yhtään :D Useimmiten kirjojen kuuntelu jää tosi vähiin, mutta varautuahan pitää… :D Ja paristot ennenkaikkia hyvien äänikuvien takaamiseksi. Lopuksi käytiin kahvilassa. Söin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja teetä.

Tänään oli paljon kivempi uintireissu tiistaihin verrattuna. Ja se näkyi myös uidussa matkassa, 1700 m 75 min. Pyydettiin uinnin valvojilta kyltti ”näkövammainen radalla” ja se helpotti kyllä hurjasti elämää!!! Alkuun väkeä oli paljon, mutta tovin päästä oli ihanan paljon tilaa. Loppua kohden taas mummojen ja pappojen määrä lisi, mutta nyt ei tullut kiukkusia kommentteja – ei ainakaan niin että oltas kuultu niitä. Ja melkein jäi vähän harmittamaan ajan loppuminen, kahden kilsan rajapyykki alkais oleen jo aika likellä :D Huhtikuun loppuun mennessä haluan rikkoa sen :D

Eli, ystävät uintireissuja luvassa :D

Ennen lomaa tuo 20 kilsaa ei myöskään toteudu. Pääsin 15.8 kilsaan ja viikonloppuna en varmaankaan uimaan pääse, mutta maaliskuun loppuun täytyy se 20 mennä rikki. Hm… Sehän oli tosin huhtikuun loppuun mennessä ollut tavoite alun perin, mutta…

Liikuntahaasteessa nyt 33 merkintää joista 4 tälle maaliskuulle.

Saa nähdä miten lomalla Liikuntahaaste etenee. Varmasti liikumme paljon, mutta täyttääkö liikkuminen asettamani kriterit. Mitään kaupunkikävelyjä tms. ei nimittäin lasketa. Dyynikävely varmastikin käy jo ihan urheilusta, joten ehkä siitä saadaan merkintä. Noh, en aio asiasta stressata sen enempää. Mulla on vielä monta ihanaa liikuntasuoritusta ennen huhtikuun loppua aikaa suorittaa täällä kotomaassakin.

Mä oon kyllä niin löytänyt liikunnan ja liikunnanriemun uudelleen elämääni. Suorastaan rakastan tätä tunnetta.

Alkukuun kuulumisia

2012-03-06T21:55:00.001+02:00

Olin innoissani aamulla, pääsinhän puolentoista viikon tauon jälkeen UIMAAN!

Into kuitenkin laski kuin lehmän häntä uinnin aikana. Alkuun radalla oli hyvin tilaa eikä tarvinnut varoa kanssauimareita. Väki kuitenkin lisääntyi ja sen myötä myös riski törmäilyyn. Uin sääntöjen mukaisesti aina kulkusuunnan oikean puoleista reunaa. Eräässä vaiheessa kaverini sanoi, että voisin ohittaa edellä uivan ja niin teinkin. Olin tovin väärässä laidassa ja juuri palaamassa omaan laitaan kun meille ärähdettiin, että pitäs vähän katsoa. Selitimme tilanteen ja vastaus oli, ”silti vois huomioida muitakin”. Multa meni ihan fiilikset. Yritimmehän juuri väistää, ohittaa kanssauimaria, jotta en uisi hänen kannoilleen. Kaverini pysäytti vielä ärähtäneen uimarin ja sanoi uudelleen, että en näe jne. No sitten hän kuulemma ymmärsi paremmin.

Noh, loppuajan koko ajan minusta tuntui, että oli varottava etten uisi kenenkään päälle. Päädystä otan yleensä pitkän liu’un. Nyt en uskaltanut, joten etenin kuin laiskiainen. Noh, kaikesta huolimatta sain uiduksi 1400 m, mutta aikaa meni se 75 min. Fiilis huomioiden pitää kai olla tyytyväinen L

Uimasta kiiruhdin suoraan kampaajalle. Hiukseni värjättiin lämpimänvaaleanruskealla ja mukaan muutama vaalea raita. Ja tietysti hiukset lyhenivät aika tavalla. Olihan viime kerrasta kolme kuukautta aikaa. Mä en kovin ahkerasti kampaajalla käy, pakko myöntää. Se tapahtuu 3-4 kuukauden välein. Monet kun käy reilun kuukauden välein. En mä vaan… No nyt on mukavaa kun hiukset on siistit lähdettäessä lomamatkalle ens maanantaina.

Viime päivinä ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mä rakastan alkavaa kevättä. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan avokin ja Harmaakuonon kanssa. Käveltiin pari tuntia ja kilsojakin tuli varmaan se yhdeksän. Tiet oli tosi möykkelöisiä ja liukkaita. Jälleen totesin miten huippuostos on ollut Icebogin kengät. Niillä pysyy pystyssä ja voi kävellä aika rennostikin.

Teiltä siirryttiin tuolle meidän lähiulkoilualueelle missä on latukin. Ladun sisäpuolelle on tampattu polkuja ja tehty siltoja ojien yli. Kuljeskelimme metsässä ristiin rastiin innokkaina. Harmaakuonon häntä heilui vaakatasossa. Se oli suorastaan välillä tiellä kun piti kulkea ihan perätysten, oli niin kapea polku. Harmaakuonosta paistoi tyytyväisyys, onnellisuus. Taisi tosissaan tykätä tehdä töitä talvisessa metsässä :D

Lauantaina lankashoppailujen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta uimahallilla olikin jotkin kisat, joten uinti jäi vain haaveeksi. Päiväni meinas mennä melkeinpä pilalle :D No vietiin koirat koirapuistoon juoksemaan. Avokki hiihti melkein 30 kilsan treenin iltapäivällä.

Illalla meillä olikin ne Tupper-kutsut, jotka minut houkuteltiin pitämään. Samaa laulua en jaksa toistaa ruuan valmistuksesta mikrossa ja tuotteiden huikeista hinnoista.

Esittelyn jälkeen istuimme iltaa, saunoimme ja söimme nyyttärituomisia. Tarjolla oli nakkeja pekoniin kiedottuna, tonnikalapastasalaattia, tonnikalapiirakkaa, pippurikermassa wokkivihanneksia ja meiltä feta-aurinkokuivatuttomaatitsalaatti ja patonki. Kahvipöydässä esittelyn yhteydessä ruispuolukkamuffinsseja ja pinaattifetapasteijoita.

Illan aikana nautin kolme lasia punaviiniä sekä pikkutölkin karpalosiideriä. Viimeset vieraat lähtivät puokahden paikkeilla. Painuimme avokin kanssa suoraan unille :D

Perjantaina ajoin ennen töitä tunnin spinningtreenin, joten maaliskuulle on saatu kolme liikuntasuoritusta. Tällä kerralla hain jo tiukempia vastuksia ja kyllähän se sitten myös vähän jaloissa tuntui. Huomenna voisi olla taasen pyörähetken vuoro :D

Jos teillä lukijani on joitain postausaiheita mistä haluaisitte mun kirjoittavan, tai mielessä kysymyksiä mihin kaipaatte vastauksia, laittakaa kysymyksiä ja aiheita mulle, niin saatte jotain muutakin luettavaa kuin vaan jotain ”olen uinut” ”oltiin lenkillä” ”ajoin spinningtreenin”… Että en alkais toistaan itteäni. Mulla on vähän sellainen olo, että nää kirjotukset polkee nyt paikallaan ja toistaa samoja asioita, joten lukijat pommittakaa, pommittakaa, haastakaa uusiin aiheisiin!!!

Nyt vuorossa kuitenkin iltatee!

Arvontavinkit + kysymyksiä kanssabloggaajille :)

2012-03-02T18:38:00.000+02:00

Heti tähän alkuun täytyy vinkata teillekin parista blogiarvonnasta :)
Annie arpoo
täällä
Arvontaan voi osallistua vielä sunnuntaihin asti, (jatkoaika) ja voittaja saa luettavaa sekä suklaata joihin liittyy haaste. Käypääkä katsomassa ja osallistumassa!

Myös Hennalla omassa blogissaan on meneillään
arvonta

Voittajalle luvassa itse tehtyjä palkintoja, joten käykää osallistumassa!

Kirjoitin pari viikkoa sitten postauksen
Kropan muutokset käsin tunnustellen
ja sain postaukseen kommentin, jossa ihmeteltiin miksi esim. laihdutusbloggaajat haluavat laittaa kuviaan "näytille blogiinsa. Kirjoittaja oli huolissaan myös anonyymiyden säilymisestä. Yritin vastata hänelle kysymykseen sen mukaan miten itse olen asian tulkinnut. Hän toivoi vielä kommentteja/perusteluja blogikuvien laittamiseen teiltä näkeviltä bloggaajilta.
Nyt nostan asian uudelleen esille näin omana postauksenaan ja toivon aiheen herättävän keskustelua kommentoinnissa.

Itse olen näin sokeana tulkinnut asian siten, että kuvien laittaminen antaa mahdollisuuden saada kanssabloggaajiltaan palautetta mahdollisista muutoksista ja se palaute taas ruokkii motivaatiota eteenpäin.
Ja tottakai jokaisesta positiiviset huomiot ilahduttavat.

Itselläni ei ole tuota mahdollisuutta laittaa vertailukuvia vartalostani (tai on, jos pyydän jotakuta ottamaan kuvat, siihen minusta ei kuitenkaan ole), saatika vertailla kuvia itse, joten voin vain sanallisesti kertoa muutoksista ja hehkuttaa saamiani kommentteja.
Ja niitä sanallisia kuvauksia muutoksista onkin jo paljon hankalempaa kommentoida. Ei ole todisteaineistoa kuvista sanojen vahvistukseksi :D

Ehkä minuakin alkuun hiukan kummastutti laihdutusvertailukuvat, mutta kun olen nyt kohta vuoden lukenut laihdutusblogejakin, olen oppinut ymmärtämään kuvien tärkeyden, niiden antaman infon ja sen vuorovaikutuksen minkä kuvat saavat aikaan.
Ja joskus toivoisin, että voisin minäkin kirjoittaa "näytät hyvältä kuvassa" tai "selvästi huomaa vyötärösi kaventumisen". Sitä en kuitenkaan pysty tekemään, mutta hengessä olen mukana. Tiedän laihduttamisen tuskan, nautinnon ja kaiken siltä väliltä :D

Ja toinen (kylläpäs nyt haen vuorovaikutteista postausta) asia mikä mielessäni luikertaa:
Minulle esitti etäinen tuttu kysymyksen
"Mitä hittoa varten kuvittelet jonkun lukevan höpinöitäs? Ketä oikeasti kiinnostaa näkövammaisen elämä niin paljon, että jaksais lukea kirjoituksia siitä?" No hänen puolustuksekseen täytyy sanoa, että hän ei ilmeisestikään muutenkaan ymmärrä bloggaamisen päälle, mikä tässä viehättää, miksi tätä tehdään...
Tuo "näkövammaisen elämä" ei ollut kysymyksen pääbointti. Hän halusi kuitenkin, että kysyn lukijoiltani miksi esim. luette juuri tätä blogia?
No nyt minä kysyn teiltä
- Mikä saa teidät lukemaan Endorfiinista voimaa -blogia ja miksi liityitte lukijoiksi??
Tuo tuttava arveli pääsyyksi uteliaisuuden.
Uskallan toivoa, että syitä on muitakin :D

Painon pudotusta ja Harmaakuonon kuulumisia

2012-03-01T18:22:00.001+02:00

Mun ei varmaan pitäis hehkuttaa täällä, koska painoni on heitellyt aika reippaasti viime aikoina. Viikko sitten kauhistelin täälläkin punnitustulosta jolle selitykseksi annoin suolaisen ruuan, tuoreen ruisleivän ja menkkojen läheisyyden. Onneksi paino ei tuosta noussut enempää, vaikka menkat iskivätkin vasta maanantaina. Kävin kuitenkin etsimässä ”virallista” tietoa menkkapainonnoususta ja löysinkin artikkelin, jossa sanottiin painon voivan nousta 1-3 kiloa menkkojen takia. Siitä ei pidä huolestua, sillä nestekertymät sulaa pois kuukautisten aikana. Siihen on avuksi myös liikunta, joka myös helpottaa kuukautiskipuja. En kuitenkaan löytänyt tietoa siitä montako päivää ennen kuukautisten alkua nestettä alkaa kertymään kroppaan. Eiköhän se ole yksilöllistä kuten se miten paljon paino nousee menkkojen alkumainingeissa.

Tuolloin maanantaina pudotusta viime torstain lukemiin tuli 700 g, joten ehkä sillä suolaisella wokillakin oli osuutensa asiaan. Edellismaanantainahan oltiin jo alle 68 kilon lukemissa.

Ja tänään vaaka yllätti iloisesti kertoen painoksi 67.3 kg, joten tuo 68 kiloa on alittunut selvästi. Näin vaaka väitti myös eilen ja tiistaina, joten voinen vähän hehkuttaa :D Jeee, jeee, jeee!!!

Ilahduttaa kovasti myös se kun avokki tulee halaamaan ja toteaa "kyllä sä oot pienentynyt". Ja äidin kommentit "noissa viime kesän kuvissa oot paljon pyöreämpi kuin nyt" ja "sulta on lähtenyt tosta rintojen edestä ja alta sekä vyötäröstä, vatsasta". Ja ite huomaan joidenkin housujen lököttävän alapersauksesta. Että kaitpa tämä on oikeasti totta, että vihdoin tapahtuu muutoksiakin kropassa eikä vain iänikuista jumitusta kuukaudesta toiseen.

Ja että muutokset ovat sellaisia mitkä toisetkin saattavat huomioida enkä vain minä itseäni tutkiskellessani :D

Tästä kuitenkin matka jatkuu edelleen. En kuvittelekkaan, että nyt laihdutus olisi kokenut jonkin helppouspainikkeen. Tod.näk. nyt putoaa sen mitä putoaa ja sitten alkaa taas sitkeääkin sitkeämpi taistelu jumituksia vastaan. Huhtikuun 2. tavoitteena painaa alle 66 kg, huih ja tammikuun alussa olen asettanut tavoitteekseni 30.4. 65.5 kg, joten sitä kohti matkataan. Kanarian ja Kuusamon reissut kieltämättä tuo hommaan hiukan lisähaastetta, mutta katsotaan miten ämminkäisen käy.

Aamulla kävin opaskoirakoululla. Eilisellä lenkillä valjaiden kahvasta kuului naks ja se katkesi. Aisat lenkottivat ja tuntuma koiraan huono. Pääsimme lenkin loppuun onnellisestikuiteskin. Koululla sain heti kommentin kennelpäälliköltä ”no nää valjaat on kävelty ihan puhki, te olette ainakin kävelleet”. Valjaista uusittiin aisa, eli se mistä pidän kiinni. Koiran kroppaosa kori pysyi vanhana. Olisin saanut senkin uuden, mutta tulimme siihen tulokseen, että koiralla on mukavempaa kun ei ole niin jäykät vermeet päällä.

Samalla kennelpäällikkö leikkas Harmaakuonon kynnet, katto korvat, suun, karvaa ja ihoa. Terveeltä vaikutti ja hyväkuntoiselta energiseltä pakkaukselta. Harmaakuonolla on kuulemma hyvin tyypillinen ikääntyvän opaskoiran kroppa; etupää vankka/vahva ja takapäässä heikkoutta. Harmaakuono ei mielellään varannut takapäälleen kovinkaan vahvasti kynsiä leikattaessa. Harmaakuonon harmaantuminen/valkoistuminen keräsi myös hymyäviä kommentteja niin johtavalta kouluttajalta kuin kennelpäälliköltäkin. Juteltiin myös vähän Harmaakuonon lämmönsietokyvystä. Kyllä minua jännittää miten tuleva kesä menee. Nyt poitsu on niin energinen, että ei huolen häivää, mutta miten parin kolmen kuukauden päästä.

Tänään se on tosin ollut hyvin rauhallinen koko päivän. Koululla käynti taitaa olla vähän stressaavaa. Siellä unohtuu kyllä opastukset tyystin. Hajuja on joka puolella valtavasti ja niitä on ihan pakko haistella :D

Liikunnallinen helmikuu

2012-02-29T22:45:00.001+02:00

Tämän kuukauden liikuntasaldoon voinen olla aika tyytyväinen.

Liikuntapäiviä kertyi 19

liikuntasuorituksia 22

ja niihin käytin aikaa 24 h 40 min

Tammikuussa vastaavat lukemat olivat 10 liikuntapäivää, 13 liikuntasuoritusta

ja käytetty aika 15 h 35 min

Helmikuu oli selvästikin kestävyyslajien kuukausi, vaikkakin lenkkikilometrit jäi 30.5 km (tammikuu 42.5 km), mutta vastaavasti uinnissa tammikuun kilsaan parannusta tuli selvästi, sillä uidut kilsat oli 11.7 km.

Tammi-helmikuun aikana lenkkikilsoja 73 km ja uituna 12.7 km.

Helmikuussa spinningpyörän selässä kahdesti (2 h 10 min) tammikuussa vain kerran 80min polkasu.

Tässä kuussa uusina lajeina tulivat lumikenkäily, hiihto, ratsastus ja luistelu. Valitettavasti kunkin lajin harrastaminen jäi yhteen kertaan. Jospa vielä maaliskuun aikana pääsisi kaikkia harrastamaan. Ratsastus ilman taluttajaa ja laukan ensihurma ovat ehdottomia kuukauden kohokohtia. Uinnista olen nauttinut myös ja luistelutaitokin on vielä tallessa, vaikka taukoa olikin miltein 18 vuotta.

Voimatreeni koki kovan kolauksen jäätyään yhteen ainokaiseen treeniin. En tosin ole unohtanut penkkitreeniä ja tuota 45 kilon nostotavoitetta. Kyllä mä sen vielä teen ehjällä ohjelmalla matkojemme jälkeen. Huhtikuun Kuusamon reissun jälkeen olisi tarkoitus ottaa ehjä 12 viikon treeniohjelma sen suhteen.

Tammi-helmikuun aikana liikuntasuorituksia on tullut yhteensä 35ja aikaa käytetty 40 h 15 min

Lenkki 13, uinti 10, kuntosali 5, spinning 3 ja loput jääneet yhteen kertaan.

Liikuntahaasteeseen olen saanut 29 liikuntapäivää, joten voinen olla tyytyväinen. Tammikuussa liikuntapäiviä olisi ehdottomasti pitänyt olla enemmän, mutta helmikuuhun olen tyytyväinen.

Motivaatio liikuntaan on tällä hetkellä todella korkealla. Odotan ”kieli pitkällä” seuraavaa uintikertaa, hiihtämään hinkuan, luistelemaan tahdon… Ja kyllä lumikenkäilykin maistuisi! Noh, reilun viikon päästä pääsen paljain varpain huohottamaan hiekkadyyneille :D IHANAA!!! LOMA, LOMA!!!

Avokki revitteli suksin tänään tuolla meidän lähiladullamme kahdeksan kierroksen verran (17.6 km) ja nyt se on koko illan puhunut vain hiihtämisestä. Tänään olikin mahtava aurinkoinen kevään tuoksuinen päivä. Itse kävin lenkkeilemässä Harmaakuonon veljen perheen äidin kanssa. Vaatetta oli päällä aivan liikaa, silti pidimme reipasta vauhtia. Olen onnellinen Harmaakuonon jaksamisesta ja niin kauan kuin ei ole liian lämmin aion kävellä sen kanssa mahdollisimman paljon.

Talviliikunnan iloa

2012-02-28T21:47:00.004+02:00

Mulla on ollut muutama mahtava talviliikuntapäivä!
Perjantaiaamun uinnin (1500 m) jälkeen kävin luistelemassa melkein 18 vuoden tauon jälkeen. Luisteltiin n. 35 min pienin minsan parin parilla tauolla. Kaaduin pari kertaa, mutta onneksi ei sattunut. Luistelu oli ihanaa ja toivottavasti pääsen vielä tälle talvea luistimille.

Lauantaina äitini tuli vieraaksemme ja melkein heti suuntasimme Haltialan kartanon maille lumikenkäilemään hyvässä talvisäässä. Lumikengät kantoivat melkein liiankin hyvin, joten helppoa kävelyä. Harmaakuono juoksenteli koko ajan vapaana lumesta nauttien. Reilun tunnin kävelyn jälkeen äiti jäi kahvittelemaan meidän muiden tehdessä vielä pienen lenkin. Yhteensä käveltyä tuli puolisentoista tuntia. Isot kiitokset seuralaisillemme upeasta lauantai-iltapäivästä.

Ihanan talvireippailun jälkeen keittelimme kotona kahvit ja teet. Äiti oli leiponut kotonaan laskiaispullat, jotka täällä täytettiin kermavaahdolla ja pakastevadelmilla. Herkullista, hyvää tuoretta, lisäaineetonta laskiaispullaa!!!

Kahvihetken jälkeen äiti lueskeli lehtiä meidän avokin kanssa kokatessa. Merilohi kera yrttien, kerman, suolan sitruunan mehun uuniin paistumaan, salaattiaineksien pilkonta ja salaatin valmistus (katkarapusalaatti) ja perunoiden kuorinta, pesu ennen keittämistä.
Pöydän kattaus, kynttilät palamaan
ja ei muuta kuin syömään :D Kala onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan paistunutta, ei liian kuivahtanutta. Perunat olivat huonoja. Mun mielestä nykyisin ylipäätään saa aika harvoin oikeasti hyviä perunoita, valitettavasti. Silloin harvoin kun niitä syö, olisi kiva kun ne maistuisi joltakin.

Illalla saunoimme ja maistelimme lasilliset punaviiniä kera juustojen, viinirypäleiden ja ananaksen.

Sunnuntaina pähkäilimme mennäkkö hiihtämään vai ei. Lopulta päätettiin mennä suksille maanantaina ja nyt lähdimme äidin kanssa pitkälle lenkille. Kävelimme mun entisen asunnon alueelle ja siellä olleille lenkkireiteille. Kilometrejä taittui 9-10 ja molemmilla mahtava fiilis. Lopuksi vietiin vielä Harmaakuono metsän laitaan hetkeksi kirmailemaan vapaana. Lenkkiin meni aikaa pari tuntia.

Vietettiin rauhallinen ilta telkkarin äärellä ja mä sain Frilla-kaulahuivin valmiiksi! Luitte oikein, nyt se on valmis, valmis, valmis!!!!!!

Eilen lähdimme tuolle meidän lähiladulle suksimaan. Innostuttiin äidin kanssa hiihtämään neljä kierrosta avokin lähtiessä kolmen kiekan jälkeen imuroimaan ja valmistautumaan työpäiväänsä.
Parin tunnin aikana kaatuilin jonkusen kerran. Lenkillä on mäki, jossa kaarre oikealle. Parilla ekalla kerralla kaaduin kaarteeseen. Toinen alamäki mikä tuotti kaatumisia oli mäki, josta heti lähtee ylämäki. En osaa varautua siihen. Viime talvelta mäkeä on loivennettu ja onnistuin kerran pysymään pystyssä, joten enköhän vielä opi senkin mäen. Viime talvena olin siinä aina nurin :D

Me hiihdetään avokin kanssa yleensä niin, että hän on edessäni tai takanani, antaa infoa tarpeen mukaan kaarroksista ja mäistä. Ylämäissä on välillä vähän hankalaa kun haarakäyntitekniikkani ei ole kovinkaan hyvä ja ladulle paluu hankalaa. Aikaa menee kun etsin suksella ladun kohtaa. Tuolla ladulla on yksi perinteisen latu ja sen vierellä pääsee luistellen. Luistelutyyliä en edes osaa. Avokki on teknisesti miljoona kertaa parempi hiihtäjä, joten välillä luistelee myös rinnallani ja koettaa ohjata miten hiihtotekniikkani paranisi. Pitäisi joustaa enempi polvista jne. Noh, joka tapauksessa hiihtäminen oli aivan mahtavaa. Tänäänkin oltas menty ellei pirun lumipyry olisi tullut häiritsemään.

Äitini oli ylpeä jaksettuaan yhdeksän kilsan hiihdon ja kyllähän se hienosti olikin huomioiden sairauksien listan (diabetes, sepelvaltimotauti, selkäydinkanavan ahtauma, kilpirauhasen vajaatoiminta). Ennen kauppaan ja apteekkiin kävelyä (1.5 km suuntaansa) joimme päiväkahvit/teet. Meidän lähtiessä kauppaan avokki jäi tekemään töitä.

Äiti otti kaupan jälkeen keittiön haltuunsa ja valmisti kermaista maksakastiketta, joka on avokkini suosikki. Mulle tehtiin iso kulhollinen puolukkavispipuuroa, joka on MEIDÄN ÄIDIN laittamana MAILMAN PARASTA :D

Illalla äidin katsellessa telkkaria kävimme avokin ja Harmaakuonon kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä talvi-illassa kuun kumottaessa :D Olo oli onnellinen ja vähän myös väsynyt monen päivän liikkumisista.

Lumipyry vei hiihtomahdollisuuden, mutta taapersimme kauppaan kilsan päähän säätä uhmaten :D Sitä ennen katselimme koneeltani valokuvia ja vähänkö olen happy, äiti sanoi mun pienentyneen kesän kuviin verrattuna. Rintojen alapuolelta ja vatsasta on kuulemma läskiä lähtenyt, jeee, jeee!!!

Ja kyllähän iltapäivällä "piti" lähteä kävelylle. Ulkoiltiin kolme varttia rauhallista kävelyä Harmaakuonon kirmatessa ympärillämme.
Maltto välillä sentään tarpeilleen

Yli puolet ajasta Harmaakuono jaksoi painella upottavassa hangessa, loppuaika kirmailtiin tien viertä pitkin

Päivät äidin vierailun aikana on menneet todella nopsaan ja mukavissa merkeissä. Avokin tullessa hierontakeikalta täällä odotti ruoka valmiina ja mun tehdessä töitä uunissa paistui kuningatarkääretorttu, jota nyt saunan raikkaana iltateen kanssa maistelemme. Huomenna äiti palaa kotiin. Tarkotus oli käydä uimassakin, mutta mulle iski odotetusti menkat, joten lumipyrypäivä meni nyt rauhallisemmin. Noh, viimeksi liikunnasta olen viettänyt lepopäivän viime viikon keskiviikkona, joten ehkä tänään ansaitsinkin lepopäivän kevyin lepposin lenkein :D

Ruisleipäkurssilla Varpulassa

2012-02-27T20:06:00.000+02:00

Viime keskiviikkona olin Vantaan seudun näkövammaiset ry:n ja Inkun ideapajan yhteistyössä järjestämällä ruisleivän leipomiskurssilla Sipoossa Varpulan tilalla.
Varpulan emäntä Riitta on valloittava, ihana ihminen. Ennen leivän tekoa saimme kahvin/teen kanssa maistella ruisleipää kirnuvoilla, namsk! Ja "jälkkäriksi" Pappilan hätävaraa, jossa ruisjauhojen lisäksi oli piparitaikinaa, kermaa, puolukoita. Herkullista sekin ja hiilareiden yliannostus :D

Riitta oli aloittanut ruisleipätaikinan valmistuksen paria päivää aikaisemmin. Teimme leivän siis juureen tehtyyn taikinaan, jossa on Lassilan luomutilan ruisjauhoa, suolaa, vettä. Istuimme pitkän pirtin pöydän ääressä vastatusten. Väliimme aseteltiin leivinpaperi kulmittain. Toinen leipoi leipänsä toiselle reunalle ja toinen toiselle. Saimme paperille ruisjauhoa ja käteen taikinapallon, jota pyörittelimme tovin ja sen jälkeen asetimme sen paperille. Kämmenillä hiljalleen taputeltiin pallo reikäleivän paksuiseksi pyöreäksi leiväksi. Saimme valita muotin millä teimme leipään reiän. Käytin lintumuottia ja ystäväni puolikuuta :D

Ja tässä pelkkä oma leipäni :D

Valitettavasti uunista tulleesta leivästä kuva jäi ottamatta.

Leipien kohotessa ja paistuessa emäntä esitteli meille miten lampaan villasta kehrätään lankaa. En edes yritä selittää miten se tapahtuu, koska minulle ei auennut oikein miten karstauksessa villa saatiin oikeanlaiseksi. Olisi tarvinnut olla rauhallisempi tilanne ja enemmän aikaa. Tämä oli kuitenkin kurssiin kuulumatonta ja iloitsen tästäkin, että pääsin tutkimaan millainen värttinä on.

Karstain

Ja tässä tutkin karstainta

Tilalla järjestetään ruisleipäkursseja sekä erilaisia käsityökursseja. Kesäisin tilalta saa itsepoimittuna tai valmiina luomumansikoita ja mustaherukoita. Tilalla myös lampaita.
Emäntä todella ihanan oloinen, reipas ihminen. Kannattaa piipahtaa paikanpäällä jos siihen tulee tilaisuus.

Olen saanut pari uutta lukijaa.
Jenny ja Pia ei muuta kuin toivottavasti viihdytte matkassani, ja tervetuloa mukaan!!!

Olen viettänyt ihanaa liikunnallista elämää äitini vierailun aikana. Tänään taittui suksin yhdeksän kilsaa, lauantaina lumikenkäilimme puolitoistatuntia ja eilen kävelimme normaalisti kahden tunnin ajan. Elämä on aikas mahtavaa!

Koirakon relauspäivä

2012-02-25T20:41:00.001+02:00

Meillä oli Harmaakuonon kanssa viime viikon lauantaina rentoutumispäivä.
Treffasimme 10.30 muutaman muun koirakon ja peesareiden kanssa ja lähdimme reippain askelin kohden Helsinkiin pari kuukautta sitten avattua
koirauimalaa.
Se oli opaskoirakerhomme tutustumiskohde ja oppaidemme relaushetki.
Ja kyllä koirat nauttivatkin uimisesta. Harmaakuono viihtyi altaassa yli puolituntia ollen koko ajan aktiivinen. Eräs peesari ehti nappaamaan vähän videokuvaa ja se löytyy
täältä
Musta on Harmaakuononi

Voi miten Harmaakuono rakastaakaan kun joku heittää lelun veteen.
Lelun luo uidaan uikuttaen

Ihanaa kun koirat nauttivat

Uimalan työntekijä huolehtii koirien turvallisuudesta, leikittää niitä ja rohkaisee koiria, jotka arkailevat altaaseen menoa. Harmaakuono ei arkaile, mutta odottaa saavansa hakea lelun uudelleen ja uudelleen.

Kiitos mukavasta uintihetkestä kuuluu märkäpukuiselle omistajalle.
Ja suosittelen koirauimalaa muillekin. Ystävällinen, lämminhenkinen ilmapiiri ja kohtuullinen hintataso.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, Harmaakuono kävi ylikierroksilla, vaikka oli aivan poikki, uudestaan olisi pitänyt päästä. Suihkuun ja kuivaukseen. Kotona meillä olikin hyvin rauhallinen koiraherra. Välillä vain olkkarin matolta kuului onnellinen unihaukku :D

Alunperin mun piti olla reipas tyttö ja treenata, mutta väsymys/laiskuus voitti. Pötkähdin hierontapöydälle ja avokki hieroi perusteellisesti alaselkäni. Aikas mahtava lauantai-ilta siis. Sen päälle sauna ja rentoa yhdessä oloa.

Nyt täällä on samanlaiset suunnitelmat, kohta saunaan ja sen jälkeen pieni juustolautanen tarjolle. Äitini on täällä. Päivällä lumikenkäilimme ihanassa kevättalvisessa säässä. Huomenna hiihtämään.

Helmikuun uintitavoite saavutettu - 8 uintikertaa 10.2km/8h5min

2012-02-23T18:29:00.002+02:00

Mulle kasvaa varmaan kohta kidukset ja evät, sillä sovin huomiselle tän viikon kolmannet uintitreffit!!!

Tiistaina polskuttelin tunnissa 1300 m ja tänään samassa ajassa 1400 m. Huomennako taas sata metriä paremmaks :D ??? Alun perin oli tarkoitus mennä eilenkin uimaan, mutta kaverini oli vielä flunssan jälkimainingeissa, joten pyysin seurakseni tälleaamua tiistaisen uimarikaverin, joka oli käynyt eilenkin uimassa. Ja nyt soitti ja sovittiin huomisaamuun uintitreffit. Heitin tänään puolivitsinä kotimatkalla, että huomenna taas. Puolivitsistä tulikin totista totta

Helmikuulle asetin tavoitteekseni 6-8 uintikertaa, ja tänään tuli tuo kahdeksas kerta, joten tavoite ylittyy hienosti. Saas nähdä pääseekö alkuviikosta uimaan vai onko kuukauden väripäivät häiritsemässä elämää. Kilsoja on taittunut 10 km 200 m ja aikaa kulunut 8 h 5 min. Tällä menolla joudun tarkistamaan kokonaistavoitettani 20 kilsan uinnista tammi-huhtikuun aikana, sillä puoliväli on jo takana 11.2 km.Melkeinpä voisin yrittää saada tuon 20 kilsaa uitua Kanarian matkaamme ennen. Ja toki uinti jatkuu matkan jälkeenkin, joten huhtikuun loppuun kilsoja voisi ehtiä tulemaan 35-40 huomioiden matkan jälkeen kahdet menkat ja viikon Kuusamon reissun. Toki toteutumiseen vaikuttaa myös miten paljon saan kaverini mukaan altaaseen. Tällä hetkellä tilanne on huippuhyvä ja tästä nautin ja intoilen. Muu treenaaminen vaan kärsii ja pahasti.

Huomiselle uinnin lisäks on suunnitelmissa joko luistelu tai reipas lenkki, riippuu säästä. Jos on kovin märkää luistelu on pakko jättää toiseen kertaan. Viime luistelustani on melkein 18v aikaa, joten varmaa on, että kaadun enemmän kuin kerran, joten jos jää märkänä kastun alta aikayksikön :D

Pääasia kuitenkin, että pääsee ulkoilemaan luistellen tai lenkkeillen.

Vaaka ei tänään ollut armollinen!

Pirulainen kiljaisi lukemat 68.9 kg!!!

Eilen söin aika suolaista wokkia ja maistelin tuoretta ruisleipää ruisleipäkurssilla.

Järkyttävää KILON reakointi, ihan käsittämätöntä!

Toki naistenpäivät on tulossa, mutta ei ne nyt etukäteen painoa kauheasti nosta. Tosin, mulla lisääntyy ristiselän alueelle nestettä huomattavasti. Avokki aina kokeilee ja toteaa masentavan nesteen kertymisen jo päiviä ennen kuukautisia.

No ehkä ne tulevat etuajassa ja murskaavat uima-altaaseen hyppysuunnitelmat

Avokki sai eilen tilauksensa Aminopörssistä ja oli tilannu mulle jotain nestemäisiä aminohappoja, ihan perkeleellisen pahaa tavaraa! Illalla vielä lorautin ainetta ihan liikaa lasiin. Uinnin jälkeen onnistu jo paremmin ja sain kohtuu hyvin litkun alas. Huh!

Nestemmäinen garnitiini on ihan hyvää tuohon verrattuna ja oikeasti rauhoittaa yöunta ennen nukkumaan menoa otettuna ja parantaa aineenvaihduntaa ennen treeniä nautittuna.

Vielä tuon aminohappolitkun osalta en osaa vaikutuksista sanoa mitään. Ensin pitää toipua sen lievästi ilmaistuna pahasta mausta.

Tällä viikolla aamuisin on ollut sellainen olo, että näinköhän se flunssapöpö on ehtinyt tännekin, mutta ei se ainakaan vielä ole taistelua voittanut. Macaa olen syönyt reilun kuukauden päivittäin ja se tuntus lisäävän hyvin vastustuskykyä. Koko talven olen suihkauttanut aamuisin suuhun vahvaa d-vitamiinia, ja olen virkeämpi, energisempi mitä aikaisempina talvina olen ollut. Ja nyt flunssakarkottajaisiin on kuulunut c-vitamiinikapseli ja aamuisin lasillinen puhdasta greippimehua, joka on ihanaa!!! Kirpakkaa, mutta ihanaa ja sanotaanhan greipin olevan hyvästä laihduttajallekin.

Sunnuntaina avokki heitti mulle haasteen

Jos painan 1.3. alle 67 kiloa

saan lahjakortin urheiluliikkeeseen :D

Kunpa painaisin tuon alle 68 kiloakin!!!

Juttu lähti siitä kun olin niin täpinöissäni hyvän pyörätreenin jälkeen ja usko laihtumiseen korkealla :D

Nyt taas tän aamun jäljiltä usko vähän horjuu, mutta kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu!!!

Olen saanut uuden lukijan, mahtavaa!

Tervetuloa Maija.

Näin vaan hiljalleen lukijoiden määrä kasvaa,

vaikka ei nää mun jutut aina kovin kaksisia olekaan.

Mutta bloggaamisen ihanuus onkin siinä, että voi kirjoittaa juuri niin kuin itse haluaa, antaa vapauden tunteen. Ei ole mitään raameja mitä pitäisi noudattaa ja se on ihanaa. Toiset pitävät tyylistä, jotkut ei. Ja kaikkiahan tässä maailmassa ei muutoinkaan voi miellyttää, joten sellasesta turha stressata.

Joka tapauksessa uudet lukijat aina ilahduttavat, joten tervetuloa Maija ja kaikki muutkin innokkaat.

Viini- ja juustotasting

2012-02-23T00:35:00.000+02:00

Lähi- ja luomuruuan verkkokauppa
Makumaku
ja

Wineserver-viiniklubi

järjestivät yhteistyössä Viini ja juustotastingin Espan Viinikellari - Classic Wine Cellars Helsinki Oy:ssa tiistaina 14.2. ja tapahtuman tultua nopeasti täyteen ilmottautuneista myös keskiviikkona 15.2. Ja se olikin minun onneni, sillä tiistaille en ehtinyt saamaan kaveria, mutta keskiviikolle kylläkin.

Makumakuun törmäsin ensikertaa viime syksynä ruokamessuilla. Joulun alla tilasin luomukinkun ja perunoita. Osa tuotteista on aika hintavia, mutta osa taas ihan kohtuullisilla hinnoilla. Joskus pitäisikin tehdä uusi tilaus.

Liityin Makumakun postituslistalle ja kävin painamassa Facebookissa myös tykkää-painiketta, joten nyt saan tietoa tarjouksista, uusista tuotteista ja tapahtumista.

Wineserver-viiniklubiei ole minulle entuudestaan tuttu.

Luomuviinit valitsi ja esitteli viiniklubin Tomi Naarvala ja suomalaisten pienjuustoloiden juustoja maistatteli ja esitteli Hakaniemen hallin Lentävät lehmät -juustokaupan Hanne Hirvonen. Illan aikana maistelimme viittä luomuviiniä ja yhtä biodynaamisesti viljellyistä omenoista valmistettua ranskalaista omenasiideriä. Juustoja oli neljää erilaista. Tarjolla myös tyrni- ja mustaherukkahilloa sekä patonkia.
Maistoimme kaikkia juustoja kaikkien viinien ja siiderin kanssa. Tässä esittelen nyt ne suositellut juusto-viiniparit.

Maistelu aloitettiin Mouhijärven
Herkkujuustolan
Heidillä (valkohomejuuston tyyppinen mieto erikoisjuusto, joka on valmistettu lehmän maidosta. Juusto sopii leivän päälle, ruuan valmistukseen ja juustotarjottimelle. Se on lisäaineeton ja laktoositon herkku!
"Ainekset: pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola

Suolapitoisuus:1,24%

Rasvapitoisuus: 26%

Energiaa:1389kJ/100g

Kypsytysaika: Vähintään 3 viikkoa"

Laseihin kaadettiin

Cono Sur Brut -kuohuviiniä. En ole aikaisemmin nauttinut juustoista kera kuohuviinin. Kuulun siihen tyypilliseen suomalaiseen ryhmään, joka juustoilla herkutellessaan kaataa lasiin punaviiniä. Euroopassa valkoviini on paljon käytetympi juoma juustojen kanssa. Ylipäätään Suomen juustokulttuuri on vielä kohtuullisen nuorta, joten eiköhän meidänkin tavat hiljalleen eurooppalaistu/kansainvälisty :)

"Cono Sur Brut

Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Bio Bion alueelta Quiltraman –nimiseltä tilalta. Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Maaperä tarhoilla on erittäin mineraalipitoista punaista savea, joka tuottaa rypäleisiin korkean hapokkuuden. Köynnökset ovat yli 20- vuotiaita.

30% viinistä (Chardonnay) on kypsynyt 2 kk ajan ranskalaisesta tammesta valmistetuissa, aikaisemmin käytössä olleissa tynnyreissä. Tämän jälkeen viini on sekoitettu ja toinen käyminen on toteutettu terästankissa (Charmat menetelmä) ja viini ikääntyy paineistetussa tankissa oman hiivasakkansa kanssa 3 kk ajan intensiivisten kuohuviinille tyypillisten leipäisten ja hiivaisten aromien uuttamiseksi (autolyysi).

Sopii aperitiiviksi, seurusteluun sekä kepeiden alkuruokien tai äyriäisten kera nautittavaksi. Kuiva kuohuviini on myös erinomainen valinta täytekakun tai muun makean piiraan kanssa jälkiruokajuomana.

chardonnay 95% riesling 4% pinot noir1%

Alko 9,99€"

Pidin makuyhdistelmästä Heidi/kuohuviini. Kuohuviini sopi mun makuhermoon ehkä vielä paremmin

Kolatun Waldemar-vuohenjuuston kanssa. Se on Cheddarrin tyyppinen

kova juusto, jonka kypsytys kestää n. 6 k "k. Kuttucheddar Waldemar kuuluu juustojen aatelistoon. Salaisella reseptillä valmistettavasta ja pitkään kypsytettävästä cheddarista saa maistuvan keiton tai kuorrutuksen. Kermainen, suussa sulava, vuohenmaidolle tyypillinen melko hapan maku.

Laktoositon, I-luokkainen, kova, täysirasvainen sisältä kypsytetty juusto. Ainekset:pastöroitu vuohenmaito, juoksete, hapate, säilöntäaine E252

Ravintosisältö/100g:

energiaa 1590kJ/379kcal

proteiinia 28g

hiilihydraattia0,6g

rasvaa 30% painosta

suolaa 1,3 % painosta"

Juusto valmistetaan somerolaisella juustolalla, ja oli ehdottomasti mun suosikkijuusto. Pidän ylipäätään paljon vuohenjuustoista.

Juuston kanssa maistelimme

Cono Sur Organic Savignon Blanc -valkoviiniä, joka kutkutti makuhermoja mukavasti Heidi-juuston kanssa, mutta maistui myös vuohenjuustonkin seurana.

"Viiniin käytetyt rypäleet tulevat San Antonion laaksosta läheltä tyynen valtameren rannikkoa. Viinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea.

Raikkaan hapokas valkoviini sopii aperitiiviksi sekä seurustelujuomaksi. Parhaimmillaan viini on erilaisten raikkaiden salaattien, vaaleiden kalaruokien ja äyriäisten kumppanina.

alkon tilaustuote 9,14€"

Cono Sur on vuonna 1993 perustettu dynaaminen viinitalo, joka on rohkeasti lähtenyt tuottamaan innovatiivisia ja luonteikkaita viinejä. Cono Sur on Chilen nopeimmin kasvava viinitalo. Viinintekijä Adofo Hurtado on palkittu useana vuonna Chilen parhaaksi viinintekijäksi.

Mouhijärven Herkkujuustolan juustoista maistelimme vahvaa Vilhoa

Cono Sur Organic Pinot Noir

-punaviinin kanssa. Ehkä viinissä olisi voinut olla hiukan enemmän potkua, mutta makuyhdistelmä ihan ok.

"Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Colchagua laaksosta Cono Surin kotitilalta Chimbarongon kylästä. Chimbarongo tarkoittaa paikallisten Mapuche-intiaanien kielellä ”sumuista kylää”, joka kuvaa alueen ilmastoa. Kylmistä öistä johtuen aamuisin esiintyy usein sumuja, mutta lämpö nousee reilusti iltapäivisin. Suuret lämpötilaerot ovat omiaan tuottamaan mehukkaita, raikkaita ja erittäin aromikkaita Pinot Noir viinejä. 40%viinistä on kypsytetty ranskalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä 10kk ajan.

Runsaan hedelmäinen, keskitäyteläinen ja tasapainoisen hapokas punaviini sopii monenlaisten ruokien kumppaniksi. Esim.grillattua tai paistettua porsasta, kanaa tai tonnikalaa. Myös useat lämpimät kasvis- ja sieniruoat, yrttiset kypsät lihat ja kermaiset pastat toimivat erinomaisesti.

pinot noir 100%

alko 9,48€"

Mouhijärven Vilho(Appenzeller-tyyppinen kypsä juusto, sopii leivälle,

fondue´hyn ja juustotarjottimelle. Vilho on puolipehmeä, laktoositon ja lisäaineeton lehmänmaitojuusto.

"Ainekset:pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola

Suolapitoisuus:1,4%

Rasvapitoisuus:27,7%

Energiaa:1501kJ/100g

Kypsytysaika:vähintään 3 kuukautta"

Mielestäni maukas hyvä juusto, jonka kanssa viinivalinnan onnistumisella on väliä :D

Neljäntenä "parina" maistelimme Peltolan Blueta(sinihomejuusto) sekä

Dow´s LBV Portviiniä, jotka sopivatkin hyvin keskenään yhteen. Blue on valmistetu Peltolan tilan lehmän maidosta. Lehmät saavat ravinnokseen vain luomuviljeltyä puna-apilaa, jasiksi

juustossa on myös tavallista enemmän Omega-3-rasvahappoja.

"Peltolan Blue on Roquefort-tyyppinen maukas ja herkullinen sinihomejuusto. Sen lempeä, täyteläinen maku ja hienostunut, viipyvä aromi sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustotarjottimelle, jälkiruokiin , ruuanlaittoon sekä viinin kanssa nautittavaksi. Juuston rasvapitoisuus on 315 ja suolapitoisuus 2,5%."

Dow´s LBV Portviinistä saamassamme monisteessa sanotaan:

"Dow´sin omistaa Symingtonin perhe jo neljännessä sukupolvessa. Vuonna 1798 perustettu yritys on ensimmäinen portviinituottaja, joka investoi laajasti premium-viinitarhoihin Douron alueella. Viinitarhat Quinta da Senhora sekä Senhora da Ribeira tuottavat Portugalin parhaimpia portviinejä.

Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Vuoden 2011 vuosikerta on luomusertifioitu.

Vuosikerrallinen late-bottled-vintage portviini viettää 2 vuotta tammitynnyreissä ja kypsyy sen jälkeen pullossa kunnes on 4-6 vuoden ikäinen. Pullotuksen aikana Dow´s LBV on kypsynyt ja on valmiina juotavaksi.

Syvä punainen väri. Tuoksussa viini on samettisen pehmeä, sävytettynä intensiivisillä marjojen aromeilla. Maku on rikas ja tiivis, siitä löytyy tummien hedelmien sävyjä ja tummaa suklaata, ryhdikäs pippurisuus ja hienostunut hapokkuus miellyttää ja antaa raikkaan säväyksen. Jälkimaku on pitkä ja, Dow´sn tyylille uskollisena, hieman kuiva ja ryhdikkään napakka.

Voidaan nauttia seurustelujuomana, mutta on erinomainen kypsien, kovien juustojen kanssa, joista perinteisin on kypsä cheddar. Kruunaa suklaisen jälkiruuan etenkin, jos on käytetty tummaa suklaata."

Maistoimme vielä erästä valkoviiniä ja ranskalaista luomusiideriä, johon ihastuin. Ihana aito omenan maku, namsk. Illan aikana saimme tietoa juustojen kypsytyksestä, luomuviineistä sekä suuntaviivoja mitkä juustot sopivat minkäkinlaisien viinien kanssa nautittavaksi. Kirjoittelen vielä ehkäpä toisen postauksen, jos vaan kiinnostusta riittää. Nyt kuitenkin alan olla täynnä tappelua tämän postauksen kanssa :P Sain tämän jo valmiiksi kun yhteys katkesi ja loppusanat jäivät tallentumatta :(

En ole mikään viinien enkä juustojenkaan asijantuntija, vaikka tykkäänkin herkutella molempia silloin tällöin yhdistellen. Lähdemateriaalinani olen käyttänyt tapahtumassa jaettua monistetta ja kaikki lainauksissa olevat tekstit on monisteen antia. Kaikkia esiteltyjä juustoja voi ostaa Makumakun verkkokaupasta ja Herkkujuustolan sivuilta löytyy heidän juustojensa jälleenmyyjät. Suosittelen tutustumaan ja maistelemaan. Rakastan pientuottajien tuotteita, näin myös juustojen kohdalla.

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi - luonnollinen ruoka voittakoon!

2012-02-21T20:59:00.001+02:00

Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?

Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.

Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo

” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa

”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?

”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.

Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan.

Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!

Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.

Jos mulla ois rahaa niin...

2012-02-20T23:09:00.002+02:00

Nyt annetaan mielikuvitukselle ja haaveille hetkeksi valta, sillä

Blueberry

Iive

haastoivat minut

"mitä tekisin, miten rahat käyttäisin, jos minulla olisi kaikki mailman rahat hallinnassani"?

Tässä viisi asiaa, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä, kaikki on niin mielettömän tärkeitä :D

1 Lopettaisin kokonaan kaiken tehotuotetun ostamisen ja siirtyisin kokonaan lähi- ja luomuruuan tilaajaksi. Rahapaljoudesta huolimatta en haluaisi maksaa ylihintaa, vaan huolehtisin, että se joka on tuotteen tuottanut saa siitä korvauksen eikä erinäiset välittäjät/jälleenmyyjät. Ostokset suoraan tiloilta, joka vaatisi oman auton ja sokkona myös sille oman kuljettajan.

2 Palkkaisin itselleni personaltreenarin ja ravitsemusasijantuntijan. Kävisin mahdollisesti biosignaturemittauksissa/valmennuksissa ja yhteistyössä treenarin ja muiden hyvinvointitukijoiden kanssa löytäisin itselleni optimaalisen hyvinvoinnin. Minulla voisi olla myös oma pilatesohjaaja ja treenikavereita aina kun haluan tehdä sellaista missä sokeuteni takia tarvitsen silmällistä apua liikunnan onnistumiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Upeasta kodistamme löytyisi tietystikin treenilaitteisto ja uima-allas!

Niin, ja mulla olisi se suomea puhuva laadukas sykemittari kaikkine hienouksineen!!!

3 Rakennuttaisn juuri minun ja avokin tarpeisiin sopivan talon kuntosaleineen ja uima-altaineen, takkahuoneineen. Pihapiirissä olisi oma lampi, jossa voisi kesäisin uida ja sen rannalla puilla lämmitettävä sauna. Jos olisi kaikki maailman rahat, ehkä emme tarvitsisi, mutta talon toisessa päädyssä voisi olla omalla sisäänkäynnillä yrityksemme tilat. Viihtyisä/kodikas odotustila, hoitohuone ja lepohuone hoidon jälkeen… Ja kun olisin opiskellut ravitsemustiedettä voisin pitää luentoja laadukkaan ruuan puolesta, joten pieni luentosali olisi paikallaan.

Äidilleni hankkisin hänen toiveiden mukaisen talon ja pihapiirin.

4 Ehdottomasti matkustaisin paljon eikä tarvitsisi miettiä oppaan rahoitusta. Se olisi ihanaa. Sen kun lähtisi ja kokisi mitä kulloinkin haluaa. Haluaisin kamelisafarille, ratsastaa elefantilla, kokea iglussa yöpymisen, yöpyä pambumajassa, käydä kiertokäynneillä missä minulle kuvailtaisiin asiat kiireettä ja saisin tunnustella käsin sitä kaikkea. Oma lentokone voisi olla kiva, voisi aikatauluttaa menonsa oman mielen mukaan :D

5 Opaskoirat ja vammaisurheilu ovat minulle tärkeitä. Opaskoiratyöhön palkkaisin kiertäviä kouluttajia, jotka kävisivät säännöllisesti ohjaamassa/auttamassa koirakoita. Koirille tarjoaisin mahdollisuuden heidän loma-aikoinaan päästä hemmoteltavaksi; koirahierontaa tms. Maalipallon puolelle rakennuttaisin harjoittelukeskuksen, jossa olisi pari-kolme harjoitussalia ja henkilökuntaa ohjaamassa pelaajia. Ohjaajat auttaisivat kaikkia tekniikkatreeneissä. Sokeat saisivat erityishuomiota ja ohjausta. Ei ainakaan homma jäisi ohjauksen puutteesta kiinni, jos muuten olisi edellytyksiä lajin huipulle. Valmennuskeskuksessa olisi myös kuntosali ja erilaisia muita lajiharjoittelumahdollisuuksia.

Ohjaajille tietysti maksettaisiin koulutus/perehdytys lajiin sekä palkka heidän tekemästään työstään.

Haastan unelmoimaan

Karhuttaren

Mustikkatytön

Lindan

Ja loppuun ihan pakko vähän hehkuttaa!!!

Vaaka näytti aamulla lukemat 67.8 kg!!!

Endorfiininen päivä: treeniä ja hirvipataa

2012-02-20T00:32:00.001+02:00

Tänään on ollut hyvä päivä; positiivinen energia ja onnellisuus

Avokin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa yhdessä.

Siihen kuului mm. yhteinen treenihetki, mä poljin spinningpyörälläni 70 minsan treenin ja avokki uurasti penkkitreenin parissa. Sillä välin uunissa paistui hirvipata. Avokin käydessä lihoja sekoittamassa polkiessani nenään tulvi vastustamaton tuoksu. Ja treeni kulki ja hiki lensi. Pitkästä aikaa sain kropasta enemmän tehoja irti ja avokin oli treenin jälkeen vedettävä treenipaita pois, niin nihkeä se oli etten saanut sitä itse kiskotuksi :D

Ennen treeniä otin b-vitamiinia, Tonalinia ja Garnitiinia ja kyllä kroppa toimi, oli tehoa ja aineenvaihduntaa. Itse asiassa olen loppupäivän juossut pisulla taajaan tahtiin. Kropassani on selvästi muutosten aika.

Ja voi hyvänen aika miten fiilis on mahtava!

Ennen treeniä valmistin uuniin hirvipadan. Siihen tuli hirven lisäksi pekonia, paprika, pari sipulia, muutama maustepippuri, valkosipulijauhetta, vähän vuorisuolaa ja katajanmarjoja punaviiniä unohtamatta. Pata paistui yli kolme tuntia, ensin 200 asteessa n. 30 min, jonka jälkeen asteet pudotettiin 150 asteeseen, ja treenin jälkeen pata sai vielä hautua uunissa perunoiden kiehumisen ajan. Palkitsin itseni treenin jälkeen suihkussa käytyäni sitrus-tuotteilla.

Oli mukava treenin jälkeinen olo ja ihanaa syödä sunnuntaiateria soijakynttilöiden palaessa. Avokki oli ihan endorfiinin pyörteissä ja onnellisen väsynyt. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Joimme sen kanssa vajaat lasilliset punaviiniä ja liköörihömpsyt jälkiruuaksi.

Perjantaina sain Frilla-langan sotkuun ja se meni ystävälleni selvitettäväksi. On kuulemma selvitetty jo samaisena iltana. Päätin pitää parin päivän Frilla-tauon ja tarttua nyt illalla toisen kerän kippuun samalla kun seurailimme Idolsia. Ja nyt täytyy koputtaa puuta (omaa päätä) homma alkaa sujumaan. Olen toistaseksi pahemmilta kierukkeilta säästynyt ja valmista huivia on ehkä n. 30 senttiä, joten pitäkäähän peukkuja ettei sotku yllätä taasen ja joudun purkamaan koko työn.

Ehkä sitkeys siis palkitaan Frillassakin :D

Nyt näin hyvällä mielellä on ihana kömpiä peiton alle unille. Aamulla päämääränä on kiropraktikko, jos vain tuolta lumipaljoudelta/liikennekaaokselta sinne pääsemme. Mulla taitaakin olla viimeinen kerta tuosta arvonnasta voittamastani 12 kerran lahjakortista.

Auts, sitten on kaivettava omat rahat esiin, jos meinaa hoitoja jatkaa.

Kropan muutokset käsin tunnustellen

2012-02-19T00:31:00.001+02:00

Laihdutusblogeissa monesti voi katsella valokuvista bloggaajassa tapahtuneita muutoksia ja kommentoida, kannustaa bloggaajaa. Mulla ei täällä ole yhtäkään ”laihdutuskuvaa” enkä tiedä onko tämä blogikaan varsinainen laihdutusblogi, vaikka painoa pudotankin.

Ja mulla ei itellänikään ole vertailukuvia kropastani, joten niitä ei ole tänne laittaa. Nyt kuitenkin kirjoitan niistä muutoksista mitä itsestäni olen tunnustellenhuomioinut ja avokki todeksi vahvistanut :D Taitaa olla tosin vähän puolueellinen todistaja. Seuraavan kerran kun menen uimaan ystäväni kanssa, joka tätäkin kenties lukee, voi kertoa sitten miten metsässä olen ulkonäöllisesti muutoksissa. Tod.näk. juuri mitään ei näy.

Silti avaan tuntemuksia asian tiimoilta. Tälle lisäpontta antaa aamun vaakalukemat (2 kertaa 67.7 ja kerran 67.9 kg). Ei ehkä pidä hirveästi vielä hehkuttaa, mutta se ”67” kuulosti niin ihanalta 68:n sijaan :D Ja sen on ruvettava kuulumaan useammin ja useammin, ja tietysti ododotellaan 67 kilon alitusta.

No peilistä en itseäni voi katsella, joten käytän peilin tilalla omia pikkukätösiäni. Toivottavasti ei kuulosta perverssiltä, sillä pervoilun kanssa ei asiassa ole mitään tekemistä.

Mielestäni alavatsasta on kadonnut rasvakudosta ja lonkkamaljan etuosan yläpuolella on selvä kuoppa. Tunnen kiinteän kohdan, jota melkein pelästyin, että onko se jokin kasvannainen… Mutta, se on vatsalihaksen alaosa, huih… Olen painanut muutama vuosi vähemmän kuin nyt, mutta en muista tuollaista tunteneeni kehostani :D No ei pelkoa, että se mihkään näkyisi, vielä!

Selän sivuläski on myös pienentynyt ja avokin mielestä vatsamakkara ohentunut.

Ja tää kuulostaa kyllä vähän… mutta nivusesta, aivan sisäreiden yläosasta on rasvaa hävinnyt, kuoppa!

Ja kun avokki hiero tänään alaselkääni, väitti lihaksien (mitä ne on, ruokaako?) tuntuvan paremmin.

Noh, eihän paino ole laskenut paljoakaan, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinteytymistä ja nesteiden poistumista kuitenkin tapahtunut. ”otoskleroosi”vuotenani olen tainnut päästää itseni aika löysään kuntoon. Onneksi tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja ruokavaliotani, vaikka muuten en tehnyt liikuntaa riittävästi. Jos olisin herkutellut kaikella turhakkeilla ehkä lukemat olisi surullisemmat nyt. Ja vaikka viime vuosi ehkä on mennyt liikunnan kannalta alakanttiin, paino putosi muutaman kilon.

Toisaalta, voiko muutosta tapahtua jo puolessatoista kuukaudessa?

Vuoden alustahan olen liikkunut aktiivisemmin ja nyt helmikuussa

tahti vain kiihtynyt. Ehkä myös kroppani on herännyt jostain uinailutilastaan.

Uinti tuntuisi olevan tällä hetkellä kropalleni hyvästä. Ens viikolla taas pulahdan altaaseen.

Olen aivan fiiliksissä ja samalla haaveilen isosta laskiaispullasta, jossa on paljon kermaa ja hilloa.

Kaupan pullia en osta ja taidan olla liian laiska ryhtyä itse pullan paistoon :D Huomenna meillä syödään hirvipataa, namsk!

Viime syksynä saatiin huutokaupasta muutama kilo hirveä ja nyt on aika valmistaa pata, johon tulee punaviiniä, pekonia, valkosipulia, sipulia, pippuria jne. Joululahjaksi sain ystävältäni katajanmarjoja, jotka ovat kuulemma myös hirviruuassa herkullisia, joten niitä joukkoon. Padan paistuessa ite voikin pistää hien kuntosalilla lentämään. Tänään piti jo treenata, mutta väsy voitti. Sain hieronnan ja saunoimme ja nyt olen turhankin pirteä. No onneksi päivällä tuli hyvätahtinen lenkki upeassa talvisäässä, ja talven parhaista hetkistä pitää nauttia silloin kun se on mahdollista. Mutta huomenna mua kutsuu kuntosali, jeah!

Väriä blogiin ja Liikuntahaaste etenee

2012-02-16T23:04:00.000+02:00

Blogini on saanut hivenen uutta ilmettä; sininen tausta vaihtui vihreään pambumetsään, otsikot sinisestä vihreään, blogien sivut uuden ja toivottavasti käytännöllisemmän paikan, lista seuraamistani blogeista myös palautui julkisuuteen ja luetuimpia tekstejä nyt näkyy kolme niin kokoajalta kuin kuukaudeltakin. Liuta tunnisteita myös sivupalkissa, jotka toivottavasti helpottavat blogin selailua.

Näistä muutosten toteuttamisesta on vastannut hyvä ystäväni, joten isot kiitokset hänelle kera halausten. Ihanaa kun on ystävä, joka auttaa. Uudistuksista on myös kiva saada palautetta, joten avatkaahan sanainen arkkunne ruusuineen ja risuineen.

Kolmasosa Liikuntahaasteen minimitavoitteesta on saavutettu; tänään kuuden kilsan lenkki (70 min) toi 20. liikuntapäivämerkinnän. Tammikuulle liikuntapäiviä kertyi kymmenen ja nyt helmikuussa mennyt 16 päivää ja kymppi kasassa, jeeee!!! Penkkitreeni ei ole toteutunut ohjelman mukaisesti, mutta uitua on tullut senkin edestä; 6 uintitreeniä = 7.5 km (6h5min). Lisäks pari lenkkiä, kerta spinningiä ja ratsastusta. Yhtenä päivänä olen ainoastaan tehnyt kaksi liikuntasuoritusta (4.2. lyhyt pakkaslenkki ja penkkitreeni). Eli 10 liikuntapäivää/11 treenikertaa. Tästä on hyvä jatkaa, helmikuuta jäljellä 13 päivää, joten sen verran aikaa saada myös paino alle 68 kilon. Takkusta on, lohduttavaa kuitenkin, että ne 69 ylitykset on nyt taas jääneet ja horjutaan siellä 68.4-68.8 kilon välillä. Tänään 68.6, joten kyllä tämä tästä. Sen on pakko, pakko!!!

Frilla-kaulahuivi ei ota onnistuakseen. Tänään sain neulotuksi ehkä n. 15 cm ennen kuin taasen työ oli niin kierukkeella ettei auttanut kuin purkaa :D Mutta, kyllä mä sen vielä saan onnistumaan!

Harpulla oleva petroolinsininen kaulaliina alkaa olla liki valmis. Siitä ei kyllä täydellistä tule, valitettavasti. Jospa ne pienet mokat onnistuis kätkemään työn sisään tai jotain :D

Arvonnan voittaneelle Sorvattarelle lähti tänään paketti postiin, joten eiköhän viimeistään maanantaina luoksesi saavu pehmoinen paketti :D

Uusi "valtaus" - Frillasta ehkä joskus huivi, jos selviän verkkolangoista

2012-02-14T23:33:00.001+02:00

Harpulla neulominen on yksinkertaisen helppoa verrattuna Frilla-huivilangalla neulomiseen!

Nyt ainakin tuntuu siltä.

Tai eihän se varsinainen

neulominen...

Mutta miten saa aina sen juuri oikean verkkosilmun mukaan?

Kun huivi aloitetaan, puikolle nostetaan verkkolangan uloimmat silmut puikolle (8) ja neulominen tapahtuu oikeaa silmukkaa tehden. Eli, puikolle kiepautetaan aina uloin seuraava verkkosilmu. Lankaa täytyy levittää aina etukäeteen, jotta verkon silmut tulevat esille. Ja tuon verkon ulkoreunan seuraaminen tuntuu pirun vaikealta, huiviin kun tulee sellasia jänniä kerrostumia/rypytyksiä ja välillä ei tiedä mikä on valmista työtä ja missä lanka kulkee. En osaa selittää. Käsin on jotenkin (vielä) hankala tuntea miten verkkolanka kulkee työssä. Ja siksi en oikein osaa edes selittää miten valmis neule muodostuu :D Ostin eilisessä käsityöillassa kaksi kerää lankaa, joten perhana soikoon, aion oppia tuon! Tällä hetkellä saan tehdyksi noin 10 cm työtä kun yht’äkkiä en enää löydäkkään langan ulkoreunaa mistä verkko pitäisi ottaa, kiertyy pirulainen jotenkin, äh!

Lohduttavaa on, että lanka on äärimmäisen helppoa purettavaa, ei tarvi kuin vetää työ purkaantuu vaivatta.

Käsityöillassa oli Novitalta henkilö esittelemässä kevään uutuuksia. Itse rakastuin Mohair-lankaan, josta olenkin valmistanut tummansinisen kaulaliinan. Moniin Novitan lankoihin on tulossa uusia värejä ja ilmeisestikin aika kirkkaina/raikkaina. Vihreää oli aika paljon eri sävyissä, erityisesti mieleeni jäi tekonurmenvihreä. Se ”kuulostaa” jotenkin aika voimakkaalta, jos muistan oikein tekonurmen värin lapsuudesta :D

Tapahtumassa saimme Novitan paksun ohje/mallisto –lehden. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan sieltä niitä helpohkoja ohjeita mistä tällänen tyhmempikin vasta-alkaja voisi saada jotain aikaan. Lisäks saatiin alennuskumongit (15%) Novitan liikkeeseen, joten maaliskuun loppuun mennessä on otettava suuntia lanka/käsityötarvikeshoppailuille

Tänään jatkettiin Aa:n kanssa käsityöteemalla. Merkattiin (väri ja mistä helmi valmistettu) pistemerkinnöin mun helmilajitelmat, puikkojen koot, lankojen värit sekä helmilankojen värit. Aikaa meni yllättävän kauan, mutta nyt kaikki käsityötarvike on siististi kahdessa Ikeasta ostetussa laatikossa. Laatikoihin mahtuu mukavasti myös keskeneräiset työt. Niitä on tällä hetkellä kolme: petroolinsinininen leveä huivi (niin ohutta lankaa, että harputan kahdella kerällä), kapeampi pinkkikaulaliina (lapsuudenystävän tilaus, ja ohut lanka tässäkin, joten kahdella langalla mennään. Ja lanka sileää, joten pienimmätkin mokat paljastuu heti) sekä puikoilla musta kaulaliina merinovillalangasta. Tällä hetkellä Frilla ei ole puikolla, koska ennen tämän kirjoittamista purin aikaan saannokseni, joten jälleen homma lähtee alusta. Jee-jeee… Mä oon sitten huippu – ainakin mitä tuhraamiseen tulee. No vielä Frillakin valmistuu!

Nyt on vihdoinkin Lontoon matkan majotusasiatkin kunnossa. Viime viikolla löysimme kohtuuhintaisen (1400 euroa 11 vuorokautta) asunnon, jonka sijaintikin oli suht hyvä. No varauksen yhteydessä piti kertoa miksi matkustamme Lontooseen. Noh, rehellisenä ihmisenä Aa mainitsi paralympialaiset. Noh, saimme vastauksen, jossa varauksemme hyväksyttiin ja kerrottiin, että varausjärjestelmässä on jotain vikaa, että tuolloin paralympialaisten aikaan hinta on euroissa 2000 paikkeilla. Noh, oli järjestelmässä vikaa tai ei, emme ottaneet. Ja kun Aa oli tuon viestin saanut, kävi katsomassa varausjärjestelmää, jossa hinta oli ”korjattu”. No emme alkaneet väittelemään siitä olisiko tämän vuokraajan pitänyt vuokrata asunto sillä alkuperäisellä hinnalla vai ei. Onneksi oltiin katsottu varavaihtoehtoa, joka on vähän halvempikin. Sijainti ei ole niin hyvä, mutta nyt emme maininneet paralympialaisista mitään ja hinta pysyi siinä mikä se järjestelmässä oli (1100 e 11 vrk). Meitä majoittuu neljä asunnossa. Siellä on kaksi makkaria missä parisängyt, keittiö ja pieni puutarha. Lento- ja majoituskulut ovat multa 532 11vrk, joten Lontoon hintatasoon verrattuna voinen olla todella tyytyväinen. Olin aika varma, että kulut nousevat lähemmäksi tonnia, mutta onneksi ei. No toki siellä eläminen maksaa, mutta niin se maksaa täälläkin.

Helpotus on joka tapauksessa suuri nyt kun myös majotusasia on selvä.

Olen saanut uuden lukijan, mukavaa!

Tervetuloa Paprika!

Toivottavasti viihdyt mukana.

Arvonnan voittaja ja kysymyksiin vastaukset

2012-02-13T13:34:00.001+02:00

Pirteys haettu uima-altaasta. ”unohduin” illalla kirjan ja harpun pariin, joten yöunet jäivät vähiin.

Ei hätää, unihiekat karisi uima-altaaseen, ja ehkäpä jokunen kalorikin paloi 1600 metrin matkalla. Tilalle sain nälän. Nyt kuitenkin on aika lupaamani arvonnan.

Voittaja saa minun harputteleman kaulaliinan!

Ja arvonnan voitti

SORVATAR

Onnea!

Pääset lähettämään yhteystietosi mihin palkinto postitetaan Ota yhteyttä –sivun kautta tai jättämällä tämän postauksen kommentointiin tiedot, ja tuota kommenttia en luonnollisestikaan julkaise täällä!

Paketti lähtee postiin het kun joku näkevä on tarkistanut työn ulkonäön :D

Arvonnassa arpalipun sai mm. esittämällä mulle kysymyksiä, ja muutaman kysymyksen sainkin, vastaukset tulevat tässä:

”Minkärotuinen siun koirasi on ja missä se on saanut koulutuksensa?”

Harmaakuono on Labradorinnoutaja ja on Näkövammaisten Keskusliiton omistuksessa olevan

opaskoirakoulun

kouluttama. Koulu sijaitsee Vantaalla Itä-Hakkilassa.

Viime vuonna aloitti kaksi uutta Opaskoirakoulua toimintansa, toinen Kuopiossa ja toinen Pohjanmaalla.

”Mikä on ruoka/herkku/asia mitä kaipaat eniten "entisestä elämästäsi"? ”

Tähän minun pitäisi varmaankin vastata Geisha, sillä se on ollut suosikkisuklaani niin kauan kuin muistan. En kuitenkaan kaipaa sitä takaisin elämääni. Joulun jälkeinen herkuttelu on vielä sokerihuuruineen mielessä.

Tähän voisin vastata Linkosuon ruissipsit. Oli mukavaa löytää vähän terveellisempi vaihtoehto. Herkkuhetket romuttuivat selvittyä niissä olevan sekä natriumglutamaattia että hiivauutetta. Pettymys oli valtaisa! Viimeksi käydessäni Ruohonjuuressa sieltä löytyi jotain vastaavia missä ei moisia turhakkeita ollut. Ostin pussin, mutta en ole sitä vielä avannut.

”oliko sinulle vaikea hyväksyä näkövamman lisäksi myös kuulovamma. Tietenkin oli, mutta kauanko vei aikaa sopeutua ja

tuntuiko se hirveän epäoikeudenmukaiselta, mikä auttoi sopeutumaan. Näin sivustahan se tuntuu siltä, että yhdelle ihmiselle annetaan liikaakin. Nyt kun

sinulla on taas kuulo leikkausten avulla palautumassa, koet varmasti sen voimakkaana.”

Diagnoosin saatuani ehkä pelko kuuroutumisesta oli voimakkain tunne. Pelkäsin todella kuuroutta, millaiseksi elämäni muuttuisi, kuinka sosiaalisuuteni kärsisi jne. Tuntuihan se varmasti myös epäoikeudenmukaiselta. Ehkä äitini enemmän pohti sitä miksi sokeuden lisäksi piti tuollainenkin tulla.

En oikein pysty sanomaan kauanko sopeutumiseen meni aikaa. Ehkä toive leikkauksesta saatavasta avusta eli voimakkaampana, vaikka kyllä se leikkauskin pelotti/arvelutti.

Nyt kun olen saanut paljon kuuloani takaisin, koen sen voimakkaasti. Olen onnellinen, paljon eloisampi, positiivisempi, sosiaalisempi. Tuntuu, että elän taas elämääni ihan eri sykkeellä kuin esim. vuosi sitten. Tietokoneella istuskelu oli hyvä piilopaikka; kuulokkeet korville ja muu maailma tuntitolkuksi sivummalle. En välittänyt seurata telkkarista mitään, en käydä pitkiä keskusteluja jne. Nyt tilanne on toinen ja olen onnellinen!

En tiedä osasinko yhtään vastata siihen mitä kysyit :D

”Koska mennään lumikenkäilemään?”

;) SUNNUNTAINA, Jeeeeee!!!

”miten sokea ottaa valokuvia? Neuvooko avopuolisosi vai miten? Toivottavasti et loukkaannu

tästä kysymyksestä”

No enhän minä loukkaannu.

Digikamera on siitä hyvä, että sillä voi räpsiä huoletta kuvia paljon ja jälkeenpäin valikoida parhaat arkistoitavaksi. Ite otan aika vähän kuvia. Kuvat ottaa yleensä avokki, avustaja tai kuka se näkevämpi nyt ikinä sattuukin olemaan.

Avustajani tai eräs ystäväni käy kuvat läpi, poistaa huonot/turhat kuvat ja kirjoittaa parhaista kuvista kuvailut, joidenka avulla pystyn esim. laittamaan tänne blogiin kuvia. Kun laitan tänne kuvamateriaalia, luen kuvien kuvailuista kuvailut kustakin kuvasta ja valitsen mitä tänne laitan. Kyselen kyllä avustajaltani ja ystävältäni myös voiko kuvia blogissa käyttää.

Kun räpsin ite kuvia, otan niitä yleensä monta toivoen jonkun onnistunee. Kuvista saattaa puuttua vaikkapa koiran pää tai kuva on vino, tärähtänyt, pimeä tms.

Avokkini ei nää myöskään kovin hyvin kuvata, mutta pystyy paremmin kohdistamaan kuvattavaan kohtaan ja ottamalla monta kuvaa, usein jotkut ovat hyvinkin onnistuneita.

Vajaan parin tunnin päästä lähden käsityöiltaan, jossa on mahdollisuus ostaa Novitan Frilla-kaulahuivilankaa ja opetella sillä neulomaan. Ymmärtääkseni kyseessä on nyt ilmeisesti muodissa oleva verkkolanka, jota on isommalla ja pienemmällä verkolla. Suomesta kai saa toistaseksi huonosti sitä pienverkkosta? Tallinnassa kyseiset langat ovat kuulemma huomattavasti edullisemmat. Haaveilenkin matkasta Tallinnaan. Haluaisin tutustua heidän luomuvalikoimaan ja käydä käsityökaupoissa. Viime kesänä tai oliko jo alkusyksyä Aa luki jonkin mielenkiintoisen artikkelin Tallinnan luomukahviloista ja kaupoista.

Mutta nyt hetkeksi köllölleen. Kävin nimittäin välillä jo syömässä. Nälkä oli niin hirveä etten saanut tätä postausta edes valmiiksi :D Nyt on onnellinen masu (broilerin sisäfilettä ja uunikasviksia ja paljon salaattia), joten kyllä nyt jaksaa eikä närästä!

Ensikerran laukalla ja vaellus ilman taluttajaa - mä onnistuin!

2012-02-12T23:24:00.000+02:00

Vielä perjantaina jännitin miten meidän issikkavaelluksen käy paukkupakkasessa, mutta kuin tilauksesta sää lauhtui tälle päivää lähes täydelliseksi, aurinko vain puuttui. Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

Mulle tämän päivän ratsastus toi paljon uusia ja mahtavia kokemuksia, jotka ansaitsevat tämän ikioman hepostelupostauksen :D

Aikaisemmilla kerroilla mulla on ollut taluttaja. Toki olen saanut mennä pätkiä itse, mutta tien ylityksessä yms. taluttaja on ohjannut hevosta. Nyt taluttajaa ei ollut. Polut sen verran kapeita, että vieressä kävelijä olisi joutunut harrastamaan hankikävelyä, joten… ei muuta kuin matkaan ilman ihmisapua rinnalla. Noh, kuten näinä ratsastuskertoinani olen oppinut issikat kulkevat kiltisti jonossa edellä meniää seuraten, joten ei ruvennut hirviämmin edes jänskättämään. Vaelluksen vetäjä hevosellaan kulki jonon kärjessä ja mä tulin hänen perässään. Pari ystävääni oli meidän takana. Vähän jännitti saisinko käännöksissä hevosen ohjattua oikeaan suuntaan, pysähtyisikö se tien reunaan ennen tien ylitystä jne. Homma sujui mukavasti. Vetäjä huuteli edestä mitä piti tehdä ja varotteli mäistä. Takana tulevat ystävät huutelivat naaman korkeudella olevista oksista jne. En saanut lumia oksista niskaan, en oksia naamalle, en pudonnut hevosen selästä; vietin mahtavan puolitoistatuntisen lumisessa maastossa. Heppa, jolla hepostelin on hiukan laiskan puoleinen tyyppi ja kulkee kuin juna hiljaista tasaista vauhtia.Töltissä meinasi olla vaikeuksia saada tyyppi ripeämpään menoon ja sainkin ystäväni raipan. Noh, raipan olemassa olo jo kiristi vauhtia. Pohkeita sai kuitenkin antaa tiuhaan tahtiin ettei vauhti laantuisi. Vähän jänskätti mennä ilman taluttajaa, mutta onnellinen hymy levisi kasvoille matkatessamme eteenpäin. Ja kun hevosen sai vauhtiin, tuntui aivan upealta ”mä tein sen ihan ite”. ”kukaan ei auttanut mua”!!!

Jossain vaiheessa vetäjä kysyi haluaisimmeko laukata. Ystävät kokeneempina hepostelijoina olivat heti valmiina. Vetäjä oli sitä mieltä, että mäkin voisin kokeilla, että pysyn hyvin hevosen selässä jne. No ei muuta kuin ylämäkeen ja töltin kautta laukkaan. Mäen lopussa heppa hidasti, mutta ehdin tuntea sen ihanan keinunnan ja vauhdin lisääntymisen. Kokemus oli huikaisevan hengästyttävä. Tulimme samalle mäelle uudelleen ja laukkaus ei sujunut niin hyvin kuin ekalla kerralla. Minusta tuntui hankalalta olla etunojassa, pitää harjasta kiinni, samanaikaisesti antaa pohkeita ja kaitpa sitä raippaakin olisi pitänyt näyttää :D Ehkä jo vähän lihaksissa painoi myös väsymys, olihan homma minulle uutta. Haluan vielä oppia homman niin, että käytän kroppaani oikein. Vauhdin hurmasta olen aina pitänyt ja löntöstelyyn tulee mukavaa vaihtelua töltin, ravin ja laukan myötä. Mutta tänään sain ensikosketuksen laukkaan, sain kokea sen! Mä onnistuin ja ystävien into ja iloisuus siitä tuntui miltein liikuttavalta.

Kotimatkalla tölttäsimme ja munkin hevonen kulki reippaasti. Oltiinhan matkalla tallille kaurojen ääreen. Heppani on kuulemma ruualle aika perso :DEipä tarvinnut juurikaan pohkeita antaa, joten sai nauttia töltistä, joka tosin muuttui välillä raviksi. Vetäjän mukaan lumessa liikuttaessa ravaaminen on hepalle helpompaa.

Loppumatka sujuikin rauhalliseen tahtiin, tien ylityksessä heposeni meinasi liukastua, mutta pääsimme tallin pihaan ehjin nahoin onnellisina mahtavasta Issikkavaelluksesta. Vielä ennen kotiin lähtöä harjasin hevosta, jolla ratsastin. Varpaat oli aika jäässä, mutta muuten pukeutumiseni taisi osua aika nappiin. Kotona villasukat jalkoja lämmittämään ja mukillinen teetä. Mahtava fiilis ihanan ratsastuskerran ja ulkoilun jäljiltä. Pulppusin avokille kokemuksestani ja muutenkin höpötin kaikesta energisenä.

Mahtavaa miten meillä oli niin loistotyyppi vetämässä vaellusta, joka osasi ottaa meidät kaikki huomioon. Ystäväni pääsivät laukalle pari kertaa meidän odotellessa ja se laukkaääni oli IHANA!!! Ja hän osasi toimia myös minun kanssani hienosti, vaikka aikaisempaa kokemusta ei ollutkaan sokon kanssa Issikkavaelluksesta. Isot kiitokset vetäjälle ja positiivinen palaute tallille on ehdottomasti paikallaan.

ratsastuksen jälkeen on ollut mukavaa rentoutua kirjan ja käsityön parissa. Arpavoittoni alkaa olla valmis, joten arvontaan osallistumisaika päättyy N Y T!

Huomenna arvotaan ja toivottavasti voittaja ilahtuu palkinnostaan :D

Huomisaamusta hyppään myös uima-altaaseen ja iltapäivästä menen tutustumaan verkkolangasta neulomiseen. Mukava, toimelias päivä luvassa.

IHANAA!

Kuuntelen ja opin kropan viestinnästä

2012-02-11T20:44:00.000+02:00

Huomaan, nykyään voin syödä aina vain vähemmän ja vähemmän huonolaatuista ruokaa. Torstaina söin 3-4 Ikean lihapullaa ja 6 pakasteviininlehtikääryleitä. Päivällä aikasemmin söin pari lusikallista raskasta pastaa(pekoni, vuohenjuusto, pesto, kirsikkatomaatti, täysjyväpasta). Lautasen täytti suuremmalta osin kuitenkin vihersalaatti. En tiedä, yhdessä vai mikä näistä kolmesta ”pahiksesta” aiheutti aivan karmean närästyksen. Ilta meni täysin pilalle; kärvistelin tuskaisena pikkutunneille ennen kuin uni voitti huonon olon. Eiliselle suunniteltu penkkitreeni jäi tekemättä ja ystävän luona visiteeraamatta. Vatsassa olo oli höhhelö, joten rauhallinen kotipäivä hyvistä aikeista huolimatta oli pakko viettää. Aikaa kulutin harputellen ja kuunnellen Kotkansilmä-nimistä kartanoromaania.

Vehnätuotteet turvottavat vatsaa ja aiheuttaa nipistelyä/pahaa oloa. Ennen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia syödä isoakin pasta-annosta. Nykyään pasta ei juurikaan maistu. Ja jos pastassa on paljon rasvaa kuten nyt pekonissa ja vuohenjuustossa on, olo tulee vähänkin isommasta annoksesta huonoksi. Pari lusikallista on ok. Jos syön pekonin esim. munakkaassa samanlaista reaktiota ei tule. Vehnä-rasva –yhdistelmä ei sovi minulle. Olen todennut tuon jo aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvän muistutuksen JÄLLEEN. Toisaalta tuon minipasta-annoksen söin kolmen jälkeen ja kahdeksan paikkeilla nuo lihapullat ja kääryleet.

Reakoin selvästi vehnätuotteisiin ja niihin yhdistettäessä tirisevä rasva, kärsimys on valmis. Nyt huomaan myös lisäainemoskien aiheuttavan inhottavaa oloa. Niitä välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta välillä suusta valitettavasti luiskahtaa lisäainemoskiakin, ja sen ”herkkuhetken” jälkeen kyllä tiedän syöneeni.

Minulla on sellainen fiilis, että kuukausi kuukaudelta merkitys siitä mitä syön kasvaa ja kasvaa. Ja että ruuan laadun suhteen muutun vaativammaksi ja vaativammaksi. Samalla olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan kroppani viestejä mikä sille on hyvästä ja mikä ei. Koko ajan opin myös toimimaan sen viestin perusteella mitä saan, mitä keho kertoo. Se kertoo mm. minulle sopivan lämpimäksi ateriaksi iso salaatti/uunikasvikset ja liha/kana/kala tms. Tosin nykyisin olen vielä huomannut vähentäväni lihan syömistä entisestään ja hakevani sille muita vaihtoehtoja. Leipää en syö nykyisin juuri koskaan. Syön kotona vain silloin kun leipä on luomua ja tuoretta. Myönnän, joskus ravintolassa syödessäni tai kavereilla vieraillessani nautiskelen patonkia tms. Ilman leipää pärjään hyvin. En tosin koskaan ole ollut leivän suurkuluttaja. Jogurtin sekaan luomumysliä, avot, tai joskus jokin puuro. Nykyisin melkein aina kaapista löytyy riisikakkuja. Ne vaativat päälleen jotain levitettä tai leikettä. Nykyisin minun on vaikea löytää mieleistäni leivänpäälliskinkkua. Natriumglutamaattiset ja hiivauutteiset on olleet pannassa jo pidempään, mutta jotenkin ne lisäainekyllästetyt teolliset leikkeet tökkivät. Ilmakuivattukinkku on parasta, vaikka pirun kallista, tai jos joskus saa joltain pientuottajalta possua, avot. Silloin se on hyvää kun teollinen maku on pois! En tokikaan odota kylään mennessäni, että siellä olisi tuota kaikkea. Syön mitä talo tarjoaa nurkumatta ja valittamatta.Ja jos on jotain sellaista mitä en todellakaan välitä syödä kieltäydyn kohteliaasti kuten asioista mistä en kerta kaikkiaan välitä. En pakota itseäni syömään vaikkapa oliiveja tai hillosipuleita.

Paljon on muuttunut. Ennen ruokakaupasta osti mikä oli edullisinta ja helpointa. Nyt näkee mielummin vähän vaivaa ja käyttää rahaakin saadakseen laadultaan parempaa ruokaa ja ruuan valmistukseen raaka-aineita. Ja kyllä ne marinadeissa lilluneet kanasuikaleet maistui hyvältä natriumglutamaatista huolimatta aikanaan. Ja nyt valmismarinoituja suikaleita ei osteta niiden helppoudesta huolimatta.

Enkä hirveästi ajatellut kuinka paljon saan niitä höttö/huonoja hiilareita. Nykyään viljatuotteet pääasiassa täysjyvää.

Oli aika milloin kauppakärryyn sujahti kevyttuotteita/lisäainemoskaa

ajatuksena vältellä liiallista sokerin käyttöä ja liiallista rasvan nauttimista. Noh, nyt kevyttuotteetkin on pannassa. Nyt kärryyn sujahtaa mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita rasvoineen ja sokereineen. Niitä nautitaan vain kohtuudella!

Hyvä olo/hyvinvointi on niitä elämän pilareita. Jos voi hyvin jaksaa paljon paremmin päivien aherrukset. Mieli pysyy pirteämpänä, fiilis positiivisempana, olo kevyempänä ja raikkaampana.

Kamalan närästysillan ja eilisen höhhelöpäivän jälkeen on aika taasen lukaista läksynsä ja oppia kropastaan lisää. Silti vaan täytyy näköjään aika-ajoin käydä takomassa päätään seinään ja toteamassa, ei ne toimi edelleenkään, itse asiassa toimivat huonommin kuin viime kerralla, joten jospa nyt taas olisi tarkempi tehdessään valintoja mitä suustaan laittaa. Ehkä nuo kaikki kolme asiaa olisi olleet ihan ok, jos olisivat osuneet eri päiville.

Vaikka treeni jäi eilen väliin, ja tänäänkin aika on mennyt muissa asioissa, en ole menettänyt tuota mun positiivista energiaa, jota täälläkin olen hehkuttanut edellisissä postauksissa. Huomenna issikkavaellukselle parin ystävän kanssa ja nyt avokin kanssa nauttimaan lauantai-illan saunomistuokiosta. Elämä maistuu!

Positiivisen energian tiukassa puristuksessa

2012-02-09T13:58:00.001+02:00

Edelleenkin pulppuan iloa ja intoa.

Takana kaksi uintikertaa. Eilen kävin uimassa Vuosaaressa kilsan, jossa tapasimme erittäin puheliaan uinnin valvojan, joka oli kaverilleni miettinyt, että olen hyväkuntoinen kun jaksan uida niin pitkään raskaasta uimatyylistäni huolimatta. No tänään olin tutustumassa vuorostaan Tikkurilan uimahalliin ja nyt pyräys oli 1500 metrin mittainen. Tiksissä altaan mitta on 50 metriä, joka alkuun tuntui vähän oudolta ja pitkältä. Olen pääasiassa uinut 25 metrin altaissa. Kun tammikuun alussa asetin tavotteeksi 4kk aikana uida 20 kilsaa, nyt kasassa 5.7 kilsaa, joten helmikuun uintien myötä hyvässä vauhdissa ollaan. Ja olen niin iloinen, sillä uinnin jälkeen on niin ihana fiilis. Tavallaan on väsyneet lihakset ja mieli tekisi köllötellä, mutta samalla on energinen ja voimaisa fiilis. Vaikea kuvailla, mutta ihan mahtava fiilis. Ens viikolla taas altaaseen. IHANAA! Ainoa mikä ei tykkää on iho. Näillä pakkasilla muutenkin korppuunnun, joten uima-altaiden kloori ei todellakaan helpota asiaa. No rasvaa kuluu ja sitä on onneksi monta putelia. Sen kun vaan viittii levitellä iholleen.

Tällä hetkellä näyttäs painollakin olevan oikea suunta, eli alaspäin. Tänään sain lukemat 68.4 kg. Ehkä kroppa alkaa sopeutumaan liikkumiseen ja aineenvaihdunta vörkkimään paremmin. No eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Huomenna penkkitreeni, joten sen jälkeen saattaa vaaka taas hypätä 69 kiloon

Toisaalta, täytyyhän näiden kestävyysliikuntojenkin jotain saada aikaan aineenvaihdunnassa ja kropassa. PAKKO PAKKO kun Hepa tahtoo :D

Kävin mielenkiintoisen keskustelun. Nimittäin kun iloitsin tulevista matkoista ja tapahtumista mitä on luvassa, minulta kysyttiin ”kannattaako käyttää rahaa esim. ulkomaan matkaan kun ei näe?” Olin kysymyksestä tyrmistynyt ja ihmettelin miksi niin. ”No kun et näe mitä ympärilläsi on, et voi katsella museoissa, kirkoissa, nähdä maisemia.” No totta kyllä. En näe, en ehkä pysty nauttimaan museoista enkä välttämättä aina maisemistakaan. On kuitenkin paljon asioita mitä silti voit kokea. Kun olet esim. jossain korkealla, tunnet tuulisuuden, ohuemman ilman jne. No okei, museoista en erityisemmin välitä ja siihen varmasti vaikuttaa näkövammani. Mun ei kuitenkaan ole mikään pakko änkeytyä museoihin missä ei saa koskea mihinkään, ja suurimmaksi osaksihan museot ovat sellaisia. Mutta etenkin vanhojen kirkkojen tuoksusta ja tunnelmasta pidän. Ja vaikka ei näe, muilla aisteillaan voi kokea, nauttia siinä missä näkevätkin ihmiset. Näkövamma tai vammaisuus ei ole este matkustelulle. Itse ainakin haluan kokea elämässäni mahdollisimman paljon sokeudestani huolimatta.

No okei, tarvitsen mukaani jonkun näkevän, koska en selviydy yksin paikasta toiseen vieraissa paikoissa, mutta vaikka näkisin tuskin matkustaisin yksin. Niin laumasieluinen olen, että kaveri mukaan. Vai onko laumasieluisuus tullut vamman myötä, mene ja tiedä. No eipä sillä väliäkään. Olen kuitenkin tottunut siihen, että lähden matkoille jonkun toisen seurassa ja nautin siitä.

Nyt esim. olen edelleen täpinöissäni Lontoon matkasta, vaikka siihen on vielä yli puoli vuotta aikaa. Useinhan se valmistelu ja odotus onkin sitä parasta aikaa.

Toisaalta olen hämmennyksissä siitä, että mulla on puolen vuoden sisällä kaksi matkaa edessä. Ei ole mulle kovinkaan normaalia. Sillon kun pelasin maalipalloa oli toki turnausmatkoja ulkomaille vuoden aikana 2-3; tyyliin arvokisat kauempana ja Ruotsissa turnaus tai pari. Kerran oltiin tosin Englannissa maajoukkueturnauksessa Ruotsin turnauksen lisäksi. Silloin MM-kisat taisi olla Jenkeissä. No pelireissut onkin ihan oma lukunsa :D

Nyt kun nämä matkat ovat ihan lomasellaisia, mietin olenko jotenkin… äh, tuhlailija, voinko nyt oikeesti matkustaa jne. Sellasta puolittaista huonoa omaatuntoa.

Mutta sen kyllä kumoaa valtava innostus, iloisuus ja pulppuisuus. Tuo käymäni keskustelukaan ei saanut mieltäni matalaksi. Tuumailin vain, että hällä on vielä paljon opittavaa elämästä :D

Ja olen valtavan onnellinen tästä positiivisesta ja energisestä olosta. Onhan elämässäni ollut paljon hyvää viime vuonnakin, mutta nyt jotenkin tunnen olevani elossa, läsnä, tyytyväisempi… Äh, tiesmitä kaikkea hyvää!!! Voiko onnistuneet korvaleikkaukset ja niiden myötä kuulon reilu parantuminen vaikuttaa näin hirmuisesti?

En tiedä, mutta nautin tämän hetkisestä olosta/fiiliksestä ja toivon kaikille muillekin iloa ja valoa elämään.

Nyt on 9. helmikuuta ja tälle kuuta olen saanut Liikuntahaasteeseen jo kuusi merkintää tammikuun päivien ollessa kymmenen, joten nyt näyttää hyvältä liikuntamäärien nousun suhteen. Huomenna on penkkitreeni ja sunnuntaina ratsastus, joten tän viikon jälkeen ollaan ainakin 18 liikuntamerkinnässä, ja jospa lauantaina polkasisin vielä spinningtreenin, olisin itsestäni jo aikas ylpeä.

Hoh, ketäköhän tääkin hehkutus ja lätinä mahtaa kiinnostaa. Nyt Hepa ottaa pienen relaushetken ennen ruokailua ja töitä ja lopettaa tältä erää tämän…

Pulppuan ja täpinöin

2012-02-07T17:55:00.001+02:00

Mä olen ihan täpinöissäni ja pulppuan innostuksesta ja ilosta. Tämä vuosi on alkanut niin valosissa merkeissä kuulon kohentuessa ja liikuntailon kasvaessa. Ja jotenkin tuntuu, että nyt tälle vuotta on kasaantumassa monta huippumahtavaa tapahtumaa. Tän on siis pakko olla loistava vuosi.

Maaliskuussa matkustamme Kanarialle viikon lomalle. Menemme ystävämme vieraaksi, joka treenaa siellä tavoitteenaan Lontoon paralympialaiset tandempyöräilyssä. Luvassa varmasti ihana viikko kaikkine dyyneillä kävelemisineen ja auringosta nauttimisineen. * Odotan ja hihkun innosta :D *

Odotan myös huhtikuista viikkoa Kuusamossa avokin kotimaisemissa. Tarkoituksena on hiihdellä hangilla ja jäällä, vaikka minusta ajatus huhtikuun puolessa hiihtämisestä tuntuu erittäin oudolta ja kaukaiselta, Avokin mukaan silloin lunta vielä riittää, joten pakko kai se on uskoa ;)

Tällä hetkellä ehkä suurin täpinöinti tulee Lontoon matkasta. Olen monesti miettinyt haluavani käydä Lontoossa, ja nyt samalla reissulla tutustumista kaupunkiin ja turistina seuraamaan paralympialaisia, wau! Ihan loistavaa! Tänään varattiin lennot ja matka kestää (huih) 11 päivää. Yöpymispaikan hinnalla alkoi siis olemaan aika iso merkitys noin pitkälle ajalle. Onneksi kohtuuhintainen hyvällä sijainnilla oleva asunto löytyi. Nyt odotamme vain vuokraajan vahvistusta ja Aa on katsonut paria vaihtoehtoa varalle, joten elokuun lopulla ”lontoon valloitus” ilman miesväkeä (a-luokan matka siis). :D

Lähipäivillekin on kaikkea mukavaa tiedossa; mm. kahdet uintitreffit, issikkavaellus ja ens viikolla käsityöilta ja Makumakun järjestämä Viini- ja juustotasting.

Elämä tuntuu nyt pirun hyvältä!

Arvontaan osallistumisaika jatkoajalle - osallistua voit vielä viikon ajan!

2012-02-05T22:31:00.001+02:00

Kuten kirjoitin arvonnan voittaja saa jotain minun itseni tekemää.
Nyt kuitenkin Harmaakuono päätti sosialisoida sohvalta langat parempaan käyttöön, joten tarvitsen työn valmiiksi saamiseksi lisäaikaa. Työ alkoi nimittäin alusta uusin langoin. Sen verran paha sotku ehti syntymään. Arvontaan voit siis osallistua vielä sunnuntai-iltaan 12.2. saakka. Ne jotka ovat jo osallistuneet, tietonne on visusti tallessa! Ja pahoittelen viivästystä! En kuitenkaan halua antaa koiran kuolalla varustettua lankasotkuakaan.
Ja koska viivästys on tosiasia annan vielä mahdollisuuden muidenkin osallistua arvontaan.

Ohjeet tässä:

Kerro tämän postauksen kommentointiin mitä Endorfiinista voimaa –blogi on sinulle antanut

tai vaihtoehtoisesti mainitse mieleen jäänein kirjoitus (1 arpalippu)

Mainosta arvontaa omassa blogissasi ja laita minullekin tieto mistä maininnan löydän (1 arpalippu)

Esitä minulle jokin kysymys mihin haluat vastauksen (1 arpalippu)

On siis mahdollisuus saada kolme arpalippua maksimissaan!

Osallistua voi 12.2. iltaan.

Anonyymit: laittakaa nimimerkki mukaan!

Kysymyksien vastauksista teen arvonnan jälkeen oman postauksensa, ja jos jokin kysymys synnyttää kokonaisen oman tekstin, se julkaistaan erikseen.

Nyt ei muuta kuin osallistumaan ja tietoa levittämään muillekin!

Ja nyt ihan muihin juttuihin...

Tänään päätin polkaista tunnin spiningtreenin ja keskityin treenissä erityisesti keskikropan hallintaan sekä etureisien työn tekoon. Kiva oli polkea ja hikoiluttikin mukavasti. Treenin jälkeen keittelin kokonaisen luomukanan ja vietin aikaa käsityön parissa, mutta kuten edellä työ ei parhaalla tahdollakaan ehdi nyt valmiiksi, nyyh... Luomukanan keitettyäni poistin siitä luut ja nahat, pilkoin ja lisäsin vihercurrykastikkeeseen. Laitoin siihen vähän tuoretta ananasta ja hunajaa. Pari desiä täysjyväriisiä ja ruoka valmis. Oli hyvää!

Ruuan jälkeen epätoivoinen käsityön teko jatkui vaalilähetystä seuraillen. Odotetusti Niinistöstä tulee Suomen 12. presidentti. Oman ääneni annoin taiston hävinneelle Pekalle. Aika nopeasti lähetyksen haastattelut ja analysoinnit alkoivat tympimään, joten iltateen keittoon ja nyt tänne blogimailmaan paneutumista.

Psykologisesti tärkeä päivä

2012-02-05T00:15:00.000+02:00

Tänään on ollut psykologisesti tärkeä päivä.

Nimittäin

Porvoon viikonloppu

sotki

10 viikon penkkitreeniohjelman.

Hyvistä suunnitelmista huolimatta en kerta kaikkiaan jaksanut sunnuntai-iltana treenata. Alkuviikosta oli kaikkea muuta ja keskiviikkona olin uinnista sen verran väsynyt etten saanut pakotetuksi itseäni treenaamaan. Väkisinkin mieleen hiipi vähän plääh-fiilis, tässäkö tämä nyt sitten oli. Tänään marssin salille päättäväisesti ja tein ns. ”välitreenin” tunnustellen/kuunnellen kehoani, että mistä ohjelmaa voi jatkaa seuraavalla kerralla, voinko nostaa pääsarjat 30 kiloon vai en. Ja kyllä tän illan treenin perusteella voin jatkaa ohjelmaa siirtyen seuraavaan vaiheeseen. Tosin kymmenessä viikossa homma ei nyt mene läpi, joten ennen Kanarian matkaa ei taideta vielä 45 kiloa nostaa. Harmi! Pääasia kuitenkin, että sain itseni ruotuun ja treeniohjelma jatkuu.

Tän illan treeni muodostui kahden sarjoissa. Kahvakuulalla lämmittelyn jälkeen penkkausta 2*15 sarjoilla 20 kiloa, 2*10 sarjoilla 25 kiloa, 2*8 27.5 kg, 2*5 30 kg, 2*3 32.5 kg ja kertanosto 35 kilolla. Jokaisessa sarjassa jäi fiilis, että varaa olisi ollut tehdä ainakin pari lisätoistoa. Apuliikkeissä käsipainopenkissä tein 15 toiston sarjat ensin viidellä ja sitten kuudella kilolla. Ylätalja eteen –liikkeessä pidettiin edelleen tuo 20 kg, kuten myös ojentajaliikkeessä. Tosin treenasin ojentajia myös ranskalaisella punnerruksella. Kahvakuulalla hauiskääntöä 15 toistoa (noloa, mutta totta) 4kg, kulmasoutu ehdottomasti nelosella liian kevyt, joten ei muuta kuin kahdeksan kilon kuula käyttöön. Enemmänkin olisi mennyt.

Että jäipähän nälkää seuraavalle kerralle!!!

Pakkanen paukkuu ja ulkoliikunta jää valitettavan vähälle. Tänään päätettiin kuitenkin, että lähdetään lenkille 15 asteen pakkasesta ja pienestä viimasta huolimatta. Tämäkin oli mielestäni psykologisesti tärkeää. On liian helppoa vedota kylmään, tuuleen, sateeseen ja milloin mihinkin, joten halusin karaista itseäni ja opettaa tavoille :D No tehtiin 35 minsan lenkki aika reippaalla vauhdilla, tosin käytiin metsikössä polkuja tallaamassa (silloin vauhti hitaampi) ja Harmaakuono sai kirmata vapaana, jotta saisi puretuksi paremmin energioitaan. Lumi narisi ihanasti jalkojen alla ja tuntui todelliselta talvelta. Nenänpäätä alkoi palella, mutta muuten olisi voinut kävellä pidempäänkin.

Näillä pakkasilla on ihana tuulettaa petivaatteet. Ja tänään pistin sänkymme kamikset tuultumaan viideksi tuntia. Puhtaat lakanat ja raikkaat peitot ja tyynyt! Ah, voiko ihminen enempää sängyltään toivoa saunottuaan treenin jälkeen palkiten itsensä Sitrus-sarjan tuotteilla :D

Täällä Pk-seudulla oli eilen varsin erikoinen sää. Pakkasta reilusti ja hillitön lumipyry. Lähdin aamulla käymään Ikeassa, josta ostin kaksi säilytyslaatikkoa käsityötarvikkeita varten. Katseltiin avokille nahkapallia. Kun olimme lähdössä kehäkolmonen jo seisoi, mutta meidän suuntaan autot liikkuivat, mutta juuri edessämme rekka jäi tielle ja matka tyssäsi siihen. Jouduimme ajamaan Heikinlaaksoon ja sieltä matka kotiin kesti melkein pari tuntia. Pelkääjän paikalla oli todella pelkääjäfiilis, sillä kuskin kommentit ”nään vaan valkosta”, ”nyt en nää tietä”, ”näkyy vaan pisteenä edessä olevan auton valot”, ”luoja miten lumi pöllyää”” jne. En hetkeen ole kuullut Aan kiroilevan niin paljoa ja käyttävän niin karmeaa kieltä mitä nyt. En kyllä ihmettele. Tuulilasin pyyhkimet jääty ja ajaminen oli varmasti ihan kamalaa. Siinä pelkääjän paikalla istuessa turhautti ihan hirveästi kun ei voinut olla yhtään avuksi, ei millään tavalla. Kun pääsimme ruokakaupan kautta kotiin oli helevetin helpottunut olo. Oltiin sentään yhtenä kappaleena ja autokin ehjänä!Tuon reissun ”kruunasi” ihan loppumatkalla tapahtunut. Ajoimme 50 alueella ehkä 40 ja joku perhanan citymaasturi siinä kelissä painoi tuhatta ja sataa lumi pöllyten ohi. Ehkä niinkin monilta onnettomuuksilta olisi edes vähän vältytty, jos ihmiset malttaisivat ajaa rauhallisesti turvaväliä pitäen ja myös kanssakulkijat huomioiden. Siis mä en todellakaan autolla ajamisesta tiedä mitään, mutta sen perusteella mitä olen aiheesta keskustellut autollisten kanssa.

Avokki on nukahtanut sohvalle, tasainen hiljainen tuhina kantautuu korviin. Iltapalaksi söimme viininlehtikääryleitä, kirsikkatomaatteja, ilmakuivattua kinkkua ja avokki Ikean lihapullia. Maistoin niitä itsekin kahden pullan verran, mutta ei ne oikein maistuneet mulle. Jälkkäriksi pari cl amaretto-likööriä. Saunajuomana meillä oli muuten Limonadea, sitä sitrusjuomaa, joka on vanhan ajan oikeaa limonadea :D Oli ihan pirhanan hyvää ja raikasta juomaa. Sokeriakaan ei ollut liikaa! Sitä on kyllä joskus ostettava uudelleen.

Uin, uin - Minä tyttö uin

2012-02-02T23:24:00.001+02:00

Mittari paukuttaa päivälläkin liki 20 pakkasasteessa, joten lenkkeily on jäänyt minimiinsä. Alkaa Harmaakuonokin nostelemaan tassujaan, jos yrittääkään pidempää matkaa kävellä. Onneksi pakkasesta huolimatta olen päässyt treenaamaan. Olin sekä eilen että tänään uimassa. Eilen taittui kilsa 50 min ja tänään tunnissa 1200 m. Uintivauhti tällä hetkellä on 10min/200m, joten siitä pystynee kiristämään jonkin verran, jos säännöllisyys pysyy uintitreeneissä. Tänään en hyytynyt missään vaiheessa eikä vauhti hidastunut. Ihan alussa ehkä ekalla 150 metrillä tuntui reisissä eilinen uinti.

Pidän uintia kokonaisvaltaisena harjoittelumuotona, joka parantaa kestävyyttä/hapenottokykyä

Sopii myös laihduttajalle; kaloreita palaa altaassa mukavasti, ja jos ylipainoa olisi reilumminkin vesi on pehmentävä elementti nivelille. Tosin moni ylipainoinen kammoksuu ajatustakin mennä yleiselle uima-altaalle uimaan ajatellen miten kamalalta ehkä joidenkin silmissä näyttää. Silti on tärkeää, että olet rohkeasti siellä omana itsenäsi. Olethan liikkumassa ja tekemässä itsellesi parempaa oloa jaolet matkalla kevyempää itseäsi. Jos siis olet ylipainoinen ja pidät uimisesta, mene rohkeasti uimaan. Anna muiden ajatella mitä tykkäävät. Sinä olet matkalla elämäntapamuutoksessasi ja näin ollen helkkarin hyvällä tiellä. Jos jokin itse täydellisyys tuijottaa, tuijota takaisin ja muista täydellisiä ihmisiä, ei myöskään vartaloita ole olemassakaan. Ja sinä et ole sen huonompi ihminen kuin hänkään, vaikka kantaisitkin ylimääräisiä kiloja kehossasi.

Itse nautin kovasti uimisesta ja vaikka minulla on iso persaus ja reisissä läskiä vatsaläskiä unohtamatta, uin nauttien siitä mitä olen tekemässä. Minua tietysti helpottaa ehkä se, että en näe mahdollisia katseita ja tuijotuksia, ja siksi minun on helppoa olla välittämättä niistä. Uimahallissa en edes ajattele asiaa juuri koskaan. Myönnän tosin joskus miettineeni miten läskini näkyvät. Toisaalta minun erilaisuuteni näkövammani vuoksi kerää ehkä enemmän katseita ja ihmetyksiä. Matkamittarina käytän muoviarkkia ja reijittäjää. Aina kierroksen uituani teen muoviin reijän ja treenin jälkeen siitä on helppoa laskea uitu matka. Kaverini on joskus todennut, että ihmisten ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun yrittävät ymmärtää mitä oikein puuhaan. Joskus tulee kommenttia siitä, että uin aina samaa radan reunaa enkä oikea oppisesti laitaa vaihtaen. Käytämme radan päätyyn laitettavaa kylttiä ”radalla näkövammainen uimari” ja yleensä rata tyhjenee muista uimareista. Ei toki ole tarkoitus ”häätää” heitä pois, mutta toki mitä vähemmän väkeä samalla radalla sitä vapaammin pystyn uimaan. Vieraisiin ihmisiin törmäily kun ei välttämättä kovin mukavaa ole. Nautin kun saan uida omaa tahtia ja ettei kaverini tarvitse koko aikaa ”vahtia” missä menen ja kuinka vauhdilla, olla varottelemassa ihmisistä jne. Juuri koskaan en törmää altaan päätyyn. Kuulen sen metrien päästä ja jos tulen pää veden alla, yleensä aina käsi osuu päätyyn, joten nuppini on säästynyt kolhuilta.

Yleensä aina uinnin jälkeen on mielettömän hyvä olo. Lihaksissa ihana rentous ja pirteä mieli. Tänään ennätin hetken porealtaassa venyttelemään. Venyttely pitäisikin ottaa aina jokaisen uinnin jälkeiseksi lihashuolloksi poreissa. Vaikka saunomista rakastankin en uinnin jälkeen erityisemmin kaipaa saunaa. Tosin en kaipaa sitä heti minkään treenin jälkeen. Saunassa rentoutuminen on kuitenkin ihanaa, mutta vasta muutaman tunnin päästä tehokkaan liikkumisen jälkeen.

Ostin viime keväänä Hyvinvoinnin tavaratalosta piikkimaton, ja tänään vasta korkkasin sen. Makasin selinmakuulla sen päällä 45 mi kuunnellen rentoutus-cd:tä. Taisin kyllä melkein nukkua, sillä en cd:stä paljoakaan muista. Alkuun piikkimaton piikit tuntuivat kipeästi, mutta hiljalleen selkään levisi ihana lämpö. Pötköttelyn jälkeen selässä oli tietystikin piikeistä painaumia ja iho tuntui aika aralta. Tunne meni kuitenkin ehkä noin vartissa ohi. Muista vaikutuksista en osaa sanoa. Pitää rentoutua sen päällä useampi kerta, jotta oppii tuntemaan paremmin kehonsa ja mielensä tuntemukset. Jotenkin uinnin jälkeen tuollainen rentoutumishetki tuntuu hyvältä ja voimistaa virkeyttä. Olen ajatellutkin, että nyt kiinnitän myös rentoutumiseen ja lihashuoltoonkin paremmin huomiota. Venyttely/lihashuolto on kuitenkin tärkeitä asioita hyvinvoinnin kannalta ja ne on syytä muistaa ja oppia ottamaan osana elämäänsä. Ei vaan suorittaakseen suorituksena vaan nauttien hyvästä olosta.

Olen saanut kolme uutta lukijaa, kaksi Lauraa ja J.B:n.

Olen iloinen kun olette täällä!

Toivottavasti viihdytte.

Ja lopuksi vielä ”hätyyttelen” kaikkia osallistumaan arvontaan. Aikaa on vielä monta päivää :D Maanantaina arvotaan!!!

Viikonloppu talvisessa Porvoossa

2012-01-31T22:54:00.005+02:00

Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerho kokoontui viettämään jo perinteeksi muodostunutta "lumikurssia" Porvooseen. Viikonlopun tarkoituksena on tarjota mahdollisuus koirakolle (koirankäyttäjä ja opaskoira) harjoitella pääasiassa kaupunkiliikkumista peesareiden turvatessa turvallisen liikkumisen.

Peesarit
eivät ole kouluttajia! He ovat vapaaehtoisia, jotka osallistuvat opaskoiratapahtumiin ja joita koirakot voi pyytää avukseen harjoiteltaessa uusia reittejä. He tekevät todella hienoa ja arvokasta vapaaehtoistyötä.

Meitä kokoontui Porvooseen 11 koirakkoa, 11 peesaria ja 3 peesariharjoittelijaa.
Majotuimme Hotelli Seurahovissa, jossa Puisto-kapinetissa nautiskelimme aloituskahvit. Hotelli on koiramyönteinen paikka ja ottavat näinkin ison "koiralauman" hoteisiinsa, joten aikaisempien hyvien kokemuksien perusteella majapaikka oli helppoa valita.

Kahvien ja alkulätinöiden jälkeen jaoin koirakoille peesarit ja itse kukanenkin pari saattoi lähteä treenaamaan Porvoon kaduille. Porvoo on mukava kaupunki ja antaa hyviä harjoittelumahdollisuuksia. On tärkeää, että koira pysähtyy suoraan edessä olevan suojatien eteen, tai näyttää käskystä missä on suojatie vasemmalle, oikealle. Etsii oven, portaat, kiertää esteet käskystä jne. Näin talvisaikaan monesti suojatiet ovat lumen peitossa ja niiden merkkaaminen on koiralle hankalaa. Treenaamalla/kertaamalla asia useimmiten kuitenkin paranee/korjaantuu.

Monesti koirankäyttäjä toteaakin tutuille reiteilleen kotikulmilleen palattuaan, että koira toimii tehokkaammin ja tarkemmin kurssin jälkeen. Siksipä nämä treeniviikonloput on tosi tärkeitä meille.

Sattuipa ihan mielettömän ihana talvisää. Lauantaina pakkasta alle 10 astetta ja aurinkoista. Sunnuntaille pakkasherra vähän kiristi otettaan, mutta eipä se tahtia haitannut.

Pidän vanhan kaupungin tunnelmasta ja etenkin kesäisin Porvoossa käydessäni fiilistelen mukulakivikaduilla, pienillä kujilla. Nyt tiet olivat lumiset ja jalkakäytävillä ei juuri voinut kävellä. Siitä huolimatta nautin talvisäästä ja koiran kanssa liikkumisesta.
Ja jotta emme vain pyörisi kaupungin kaduilla päämäärättömästi piipahdimme sympaattisessa Pieni suklaa-puoti -nimisessä myymälässä. Sisälle mahtuu ehkä maksimissaan neljä ihmistä, ja jos mukana on koira kaksikin riittää :D Paikassa on ihana suklaan tuoksu ja suklaata tehdään siellä käsin. Tekoa voi seurata lasin takaa. Ostin sieltä käsin tehtyjä tryffeleitä maultaan vadelma, mustikka, minttu, chili,saksanpähkinä, hasselpähkinä... Sorruin ostamaan myös suklaalevyn, jossa kuivattua mansikkaa kerroksittain suklaan kanssa sekä 80%:n tumman suklaan. Namsk.

Niin, että kukas oli laihdutuskuurilla??? No suklaalevyt on edelleen avaamatta ja konvehdit jaettu avokin kanssa tasan, molemmille 8. Avokki vetäsi omansa maanantaiaamuun mennessä.

Koska nimensä mukaisesti Pieni suklaapuoti oli pieni, vuoroani odottelin ulkosalla :D

Suklaapuodista matka jatkui kirkon mäelle ja kirkkoon

Kirkkomäen kuvissa välittyy varmasti upea talvipäivän fiilis.

Kävimme kirkossa myös sisällä. Pidän kirkkojen rauhallisesta tunnelmasta ja tuoksusta. Tosin se ihana tuoksu on vain vanhoissa kirkoissa.

"Lumikurssi" järjestettiin myös viime talvena Porvoossa ja silloinkin kävin Cafe Helmessä. On ihana tunnelmallinen ja todella suosittu paikka. Cafe muodostuu pienistä huoneista. Huoneet ovat sisustettu eri värein. Aina yhden huoneen tuolit ja pöydät ovat samanlaiset keskenään. Toisessa huoneessa taas erilaiset. Kahvilassa kakluuneja joissa palaa tuli.

Istuin sellaisen vieressä pienessä kahden hengen pöydässä. Ja kun suklaapuodissa sorruin ostoksiin, sorruin myös Helmessä herkkuhetkeen peesarini kanssa.

Kolmen suklaan kakku ja italialainen kuuma suklaa, eli "cioccolata calda" maistuivat todella herkullisilta. Mielettömän makeaa, mutta ah niin hyvää.

Hm... Aika turhaa kai vinkua kun paino ei putoa :( Silti nautin jokaisesta suupalasta ja siemauksesta :D Nyt sitten elellään herkkujen suhteen tiukemmin.

Kaiken herkuttelun ja tunnelmoinnin ohella saimme Harmaakuonon kanssa hyvää treeniä kaupunkiliikkumiseen. Ja kyllähän koirakin pääsi treenauksen/kaupungilla liikkumisen jälkeen viettämään rentoutushetkensä koirapuistossa muiden opaskavereidensa kanssa.

Tosin Harmaakuonosta oli ajoittain aistittavissa ettei koko aikaa jaksanutkaan temmeltää/riehua nuorempiensa kanssa

Kyllähän onneksi Harmaakuonokin irrotteli puistossa muidenkin kanssa, mutta viihtyi myös omissa nuuskutuksissaan.

Näillä viikonlopputapahtumilla on myös iso vertaistuellinen merkitys. Koirakot pääsemme vaihtamaan kokemuksiamme koiran kanssa liikkumisesta ja kaikesta muustakin. On myös hienoa tavata upeita peesareita, jotka mahdollistavat näiden viikonloppujen toteutumisen.

Lauantai-iltana ruokailimme Rossossa, jossa oli todella ystävällinen ja hyvä palvelu. Vaikka ryhmämme oli iso, ilman isompia säätöjä selvisimme loistavasti.

Mikä Rossossa oli merkille pantavaa, elävän tulen kiviuuni, jossa paistavat pitsansa. Itse söin broileria.

Päivällisen jälkeen konkaripeesarit pitivät teorialuennon uudemmille ja vasta aloitteleville peesareille peesauksen perusperiaatteista. Osa meistä koirakoista oli mukana. Samalla itse neuloin kaulaliinaa :D

Viikonloppu sujahti nopeasti ja järjestäjän vastuistakin selviydyimme työparini kanssa mukavasti. Joitain kehittämisideoita tuli jatkoa ajatellen, ja niinhän se täytyykin olla. Rakentavassa hengessä toiminta kehittyy aina vain paremmaksi ja paremmaksi.

Sunnuntaina kotiin päästyäni ja kassini purettua oli pakko vetästä parin tunnin päiväunet, vaikka reissussa en todellakaan pämpytellyt. Join ruuan kanssa italialaista punaviiniä, jälkiruokaviinin ja illalla yhden karpalolonkeron. Huonekaverini kanssa kuitenkin juttua riitti pikkutunneille asti vielä seurassa olleiden lähdettyä yöpuulle. Aamulla kuitenkin reippaasti ylös, aamupalalle ja liikkumaan kiristyneeseen pakkaseen. Pidimme peesarini kanssa sen verran hyvää vauhtia, että sain itselleni liikuntamerkinnänkin :D Jeeeee!!!

Muistakaahan osallistua arvontaan

täällä!

Aikaa on sunnuntai-iltaan. Arvonta tapahtuu ma 6.2, joten ei muuta kuin arpaonnea kokeilemaan!

Voittaja saa jotain itse tekemääni :)

Yhteenvetoa tammikuulta ja tavoitteita helmikuulle

2012-01-31T19:50:00.002+02:00

Olen erittäin ankaralla tuulella itseäni kohtaan, joten en tiedä onko paras hetki tammikuun yhteenvedolle, mutta tässä se joka tapauksessa on kaikessa rehellisyydessään.

Liikuntahaasteeseen 10 merkintää, eli liian vähän, vähimmäistavoite oli 15 liikuntapäivää. Liikuntamerkinnöiksi en laske hidasvauhtisia koiran nuuskuttelulenkkejä, tai lenkkejä milloin herra kirmailee vapaana, tai lenkkejä mihin tulee katkoksia liian monta tai liian pitkiä taukoja. Kävellen käydyt kauppamatkat eivät myöskään pääse mukaan. Eli, liikuntamerkintä tulee silloin kun lenkkivauhti on reipas hikeä nostattava, tai kun se on ajallisesti 90 min tai enemmän.

Kelpuutan 7 lenkkiä (42.5 km) merkintöihini, joidenka lisäksi yksi yleiskuntosalitreeni ja kolme penkkitreeniä. Voimailun lisäksi kerta spinningiä ja kerta uintia, joten liikuntakertoja tulee 13 ja aikaa niihin on käytetty 15 tuntia 35 minuuttia. LIIAN VÄHÄN! Kyllä yksittäisiä liikuntakertoja olisi pitänyt tulla parikymmentä ja myöskin treenituntien olla lähempänä 25 kuin 20 tuntia.

Toisaalta olen ehkä onnistunut tekemään treenini tehokkaammin, ainakin kun penkkitreeniä ajatellaan. Olen myös pystynyt tekemään hyvävauhtisia lenkkejä Harmaakuononkin jaksaessa pakkasessa loistavasti.

Paino ei valitettavasti ole kääntynyt laskuun, joten 2.2. tavoitteena ollut 68 kilon alitus ei tule tapahtumaan. OTTAA PÄÄHÄN! Joka tapauksessa helmikuun aikana sen on tapahduttava! Mä vaikka muutan uima-altaaseen/spinningpyörän selkään/lenkkipoluille/suksille ja lopetan syömisen :P No ei nyt sentään. En ole menettänyt järkeäni. Jokin potku tarvittas, jotta paino alkais totisesti laskemaan. Turhauttaa aika pahasti just nyt!

Alkamassa on helmikuu ja totisesti haluan liikuntapäiviä ja treenimerkintöjä enemmän. Liikuntapäivissä 15 on syytä mennä rikki ja kerroissakin päästä parinkympin tuntumaan.

4kk jaksolle olen asettanut tavoitteekseni mm. 20 km uinnin ajatuksella uinti per viikko, joten ei ole paha, mutta tammikuun jälkeen kasassa on vain yksi kilometri. Tähän on onneksi tulossa parannusta, sillä huomiselle ja torstaille on uintitreffit sovittuna. Helmikuun aikana tavoittelen 6-8 uintikertaa. Sen pitäisi toteutua, sillä kolme eri ihmistä on halukas käymään uimassa kanssani, jos aikataulut vaan osuvat yksiin. Hyvältä siis näyttää tällä hetkellä. Ja penkkitreeni jatkuu edelleen. Tosin nyt ollaan hiukan jäljessä, sillä Porvoon viikonloppukurssin myötä treeni on siirtynyt huomiselle. Tällä viikolla pitäisi siis tehdä kaksi kovaa penkkitreeniä, jotta aikataulussa pysyttäisiin.

Lenkkitavoitetta on ehkä vähän vaikea asettaa, mutta kyllä vähintään samaan pitäisi päästä ja mielummin enemmänkin. Asiaan vaikuttaa kuitenkin myös sää ja millaiset pakkaset täällä paukkuu. On muistettava myös, että Harmaakuonon tassutkin sietää pakkasta rajallisesti. Paukkupakkasilla on syytä lenkit korvata spinningpyörän selässä. Ja en ole unohtanut lumikenkäilyä, hiihtoa, luistelua ja kaitpa pulkkamäkikin jonkinlaisesta treenistä käy :D Mahdollisimman monipuolista liikuntaa talvesta nauttien.

Ja edelleen liikuntaa elämääni entistä säännöllisemmäksi tavoitellen.

Siinä ne eväät helmikuulle!

Hetki sitten julkaistiin uudistetut yrityksemme kotisivut

Hierontatassu

Tutustukaa ja antakaa palautetta!

Tänään tuli ilouutinen, näkövammaisjudokat Päivi Tolppanen ja Jani Kallunki omissa sarjoissaan on lunastanut maapaikat Lontoon paralympialaisiin

Aivan huippua!

Käykäähän katsomassa

Judoka Päivi Tolppanen

Hämmentävät kuulotestien tulokset

2012-01-30T18:36:00.000+02:00

Alunperin mun kuulotestien piti olla maaliskuussa, mutta ne aikastui lääkärin poissa olon vuoksi. Perjantaina marssin testeihin. Korvissa vaikkua liikaa, joten korvahuuhteluun MARS! Onneksi sinne päästiin lyhyen odotuksen jälkeen. Imeminen tuntui aika kauhealta tärykalvoissa. En totisesti muistanut moisen olevan niin inhottavaa. No pääasia, että korvat putsaantu ja kuulotestit päästiin tekemään.

Kuuntelin taasen piippauksia eri taajuuksilta. Koko ajan minusta tuntui, että ne piippaukset kuulu hirmuisen huonosti. Ihan kun laite olisi ollut todella hiljaisella. Olo oli tosi epävarma.
Tilanne vain paheni kun siirryttiin testiin, jossa toiseen korvaan tuli häiriösurinoita. Kun viimeksi leikatussa korvassa oli tuo surina ja otettiin vasemman kuuloa tuntu etten kuule oikein mitään piippauksia. Oikea korva kärsii jonkin verran edelleen särinästä, rutinasta ja naksumisesta. Ei ollut kovin helppoa kuulla sen surinarätinän takiakaan mitään. Noh, siellä kopissa mun istuessa testaaja ihmetteli avustajalleni kuulokäyriä, mutta eihän Aa muistanut milloin millekin korvalle on tehty ja mitä. Joka tapauksessa Aa oli varsin kummissaan kun lähdimme. Testaaja ei sanonut mulle mitään. Aa:n kanssa pohdittiin asiaa. Oli selvää, että vasen oli huonontunut kesäkuusta. Huoli ja pelko hiipivät mieleen. Ehkä oli hyvä, että vietin viikonlopun Porvoossa opaskoiratouhuissa. En ehtinyt murehtimaan/pelkäämään.

Tänään sitten tapasin minut leikanneen lääkärin. Hänkin kummasteli kuulokäyriä ja etenkin testattuaan ääniraudalla kuulemistani. Ja se oli ristiriidassa kuulokäyrän kanssa vasemman korvan osalta. Oikeassa korvassa kuulo on kohentunut oleellisesti leikkauksen jälkeen. Lääkäri katsoi mikroskoopilla korviin, mutta ei näkynyt mitään ja ääniraudalla testailtiin uudelleen. Testattiin vielä jollain toisellakin raudalla.

No kuulokäyrän mukaan vasemman korvan desipeliraja olisi tippunut 50 prosenttiin ja oikeassa noussut 30 prosenttiin. Vasen kesäkuussa oli siellä 30 prosentissa. Johtumisvika testin mukaan siis pahentunut, mutta ei ääniraudan mukaan... Lääkärin mukaan vaihtoehdot ovat joko proteesin irtoaminen, kiinikkeiden kasvaminen tai kuulotestissä tekninen vika/virhe. Sanoin siitä, että mielestäni äänet kuulu jotenkin kamalan hiljaa, jota ihmettelin. Että näin... Kuuloa testataan syyskuun lopulla seuraavan kerran, ja jos jotain tapahtuu aijemmin otan toki yhteyttä.
Pohdimme tulosta myös ihan käytännön elämässä. Aa sanoi, että ei hän eikä avokkini ole huomannut mitään kuulon romahtamista. En ole kyllä itsekään huomannut. Pidän puhelinta vasemmalla korvalla. En ole isontanut sitä. En ole isontanut äänikirjan kuuntelussa tai tietokoneen käytössä ääntä. Toivotaan nyt, että virhe on jossain muualla kuin korvassani! Vähän kuitenkin mietityttää ja pelottaakin. Tästäkö tämä helvetin kierre sitten jatkuu!!! Toisaalta tällä hetkellä koen elämänlaatuni kohentuneen kuulon kohentumisen myötä niin paljon, että jos tilanne pysyy tallaisena en haluaisi mihinkään korjausoperaatioonkaan, ellei se ole välttämätöntä tulevaisuutta ajatellen. Jos mahdollisesti irronnut proteesi aiheuttaa huononnusta ennusteeseen tms. asia on otettava harkintaan.
Mutta nyt näillä syyskuuhun, sillä siitähän lähdetään ettei tarvitse palata asiaan sitä ennen!!!
Ja Hepa laittaa mielikuvituksensa kuriin!!! Eikä ala murehtimaan, kun ei niin ole murehdittavaa.

Paino jumittaa, mutta ei luovuteta!

2012-01-27T01:14:00.001+02:00

Painon pudotus vaikeutuu aina mitä lähemmäksi päästään normaalipainonrajaa. Itselläni siihen rajaan matkaa tällä hetkellä karvan yli yhdeksän kiloa. Voisi ehkä ajatella, että vielä laihtuminen sujuisi kohtuu hyvin, mutta ei vaan onnistu. Loka-joulukuu pysyin hyvin 68.2-68.8 kilon välillä. En kuitenkaan päässyt himoitsemani 68 kilon ali ja sen alitus onkin tavoitteena tapahtua 2.2. mennessä. Viikko aikaa eikä hyvältä näytä. Vuoden vaihteen jälkeen paino on seilannut 68.6-69.5 kilon välillä ja pääasiassa yli 69 kilon. Tänään (torstaina) ”virallisena punnituspäivänä” painoin 69.1 kg, joka on tauluun tullut näinä viikkoina monta kertaa.

Mikä on muuttunut joulu-lokakuuhun verrattuna? Selkeä muutos liikunnan määrässä. Se on lisääntynyt selvästi. Liikuntapäivät ei ehkä niinkään, mutta useampana päivänä on tullut tehdyksi kaksi treeniä. Treenien teho ja kovuus koventuneet. Joulukuun liikkuminen kun oli lähinnä rauhallista kävelyä/happihyppelyä toipilasloman vuoksi.

Tuo penkkitreeni ei etenkään tunnu painon pudotuksen kannalta olevan kovin hyvä. Lihaksisto imasee nesteet kudoksiin ja paino nousee. Ja on muistettava, että lihaskudos painaa rasvakudosta enemmän, joka on toki lohdullista. Mutta, ei se mun lihas vielä paina lihaksen kasvun takia, vaan elimistön nesteiden keräämisen takia. Jos tekisin paljon jalkatreeniä (kyykkyä ja maasta vetoa) isot lihasryhmät saisi vielä enemmän treeniä ja nesteiden imaisua ja paino nousisi vieläkin enemmän.

Tiesin ja tiedän tämän liikunnanaloittamisen aiheuttavan alkuun painon nousua, ja onhan se pysynyt kohtuullisena, joka toki lohduttaa. Silti turhauttaa ihan helkkaristi. Haluan päästä tässä matkassa eteenpäin kohden kevyempää tulevaisuutta! Ehkä tämä vaihe on vaan jaksettava yli ja tsempattava vielä lujemmin. Luovuttamisvaihtoehtoahan ei ole olemassakaan!

Blogisiskot, jotka taistelette painon jumituksen kanssa olen kannustanut teitä sydämestäni ja todella toivon jokaiselle pirukseen tsemppiä. Ette ole jumien kanssa yksin, jos se yhtään lohduttaa. Meidän on vaan uskottava siihen mitä ollaan tekemässä ja pysyttävä määrätietoisina. Vastoinkäymiset ei estä, ehkä ne hidastaa, mutta kun oikein haluaa ja uskoo itseensä selviämme voittajina ihan jokainen. Ja eihän laihdutus ole projekti vaan elämäntapamuutos hoikentaa. Projektien kestävyys pitkällä tähtäimellä voi olla haasteellinen. Mitä minä sitten teen kun projektini päättyy, olen tavoitteessani? Ajattele asia mielummin pysyvänä elämäntapamuutoksena. Ruokavalio ja liikuntatottumukset sellaisina millaisina ne voit pitää pitkään elämässäsi. Mielellään koko loppuelämäsi!

Liikunnan lisääntyminen siirsi myös kuukautisiani. Sekin on tapahtunut aikaisemminkin, joten osasin odottaa. Silti niin ärsyttävää kun koko ajan tuntuu, että nyt ne alkaa ja sitten eivät alakkaan. Tänään vihdoin tulivat 5-6 päivää myöhässä. Kiukutellut olen jo viime perjantaista. Ja pitkästä aikaa onkin ollut kunnon menkkakiukuttelut ja vitutukset. No nyt ne kiusankappaleet on ja mahaa koskee, mutta olo on helpottunut. Paska fiilis menee ohi ja ensi viikolle voin sopia huoletta uintitreffejä. Haluan lisätä kestävyystreeniä viikko-ohjelmaani ja koska pidän uimisesta ja se on myös laihduttamiseen hyvä liikuntamuoto sitä tulee lisää. Ainakin tällä hetkellä pari kaveriani haluaisi aloittaa säännölliset uintitreffit ja kolmaskin sanonut, että voisi lähteä joskus uimaan. Helmikuulle onkin tavoitteena saada tuo ihana liikuntamuoto vakituiseksi viikko-ohjelmaaan 1-2 kertaa viikossa.

Onko ruokailuissani tapahtunut muutoksia verrattuna viime syksyyn? Mielestäni ei erityisemmin. Nyt kun kulutan enemmän on myös nälkä helpommin ja se asettaa oman haasteensa syödä oikein; riittävästi, mutta ei liikaa. Proteiinin määrää olen pyrkinyt nostamaan aamu- ja iltapalarahkoin ja lisäprotskun avulla. Syksylläkin tosin söin paljon rahkoja, lisäprotsku on se uus juttu verrattuna syksyyn. Olen ehkä vähän vähemmän syönyt lihaa ja hakenut kevyempiä ravintoarvoiltaan hyviä vaihtoehtoja. Huomaan vatsassa olon olevan parhaimmillaan silloin kun lämmin ruoka on muodostunut isosta salaatista, kalasta, lihasta, kanasta tai esim. falafeleista. Hiilarit mitä tulee, ovat kasviksista tms. En kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Tällä viikolla olen nauttinut esim. kasviskratiinista, jossa tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, juustoraastetta. Uunilohi on ollut maistuvainen aterian protskulähde. Ja ei ole ollut hiilarilisukkeita ikävä.

Tässä vaiheessa elämäntapamuutosta näen itseni alle 60 kilon painossa, joka liikkuu säännöllisesti ja syö hiilaritietoisesti pyrkien lisäaineettomuuteen, lähiruokaan ja luomuun.

Se on se mitä kohti matka käy.

Ja vaikka nyt painojumi ahistaa ja turhauttaa usko säilyy.

Minä saavutan sen naisen minkä näen itseni olevan vielä joskus!

Vaikka tällä hetkellä paino on mitä on luulen kuitenkin olevani hyvällä ja oikealla tiellä. Täältä löytyy se mitä haen ja haluan. Hyvä, terveellinen ruoka ja liikuntaa, liikunnan jälkeistä hyvää oloa, ihania ystävyyssuhteita unohtamatta.

Olenko vanhanaikainen?

2012-01-26T15:47:00.000+02:00

Eilisiltana palatessani kotiin Tupper-kutsuilta taksikuski julisti olevansa liian vanha pystyäkseen sulattamaan linnan juhlien vastaanotolla miesparin isännöimmässä juhlia; kättelemässä vieraita ja tanssimassa aloitusvalssia... Hänen kantansa tuli siis varsin selväksi kenestä pitäisi tulla presidentti, vaikka myönsi Haaviston olevan todella fiksu mies. No näin varmasti ajattelee moni muukin, ainakin Fb-statuksista päätellen.
Ehkä Haaviston seksuaalisuuteen nyt liikaa tuijotetaan! Eihän se saa olla vaikuttimena ketä äänestää!

Itse puolestani Tupper-kutsuilla pohdin olenko vanhanaikainen kun en ymmärrä kaikenmailman mikromunakasvalmistusastioita tai riisinkeitintä mikrossa jne. Itse käytän mikroa lähinnä lämmitykseen ja sulattamiseen. Tosin viime aikoina olen yrittänyt ottaa sulamaan haluamani asian ajoissa ettei tarvitsisi siihen mikroa käyttää. Joskus jopa saan ruuan lämmitetyksi hellalla tai uunissa, mutta valitettavan usein mikron luukku aukeaa.

Mikro ei varmasti ole mikään luonnonmukainen ruuan lämmitys tai valmistustapa säteilyn takia ja miten paljon mikro tappaakaan esim. kasviksista vitamiineja. Oliko se nyt parsakaali, josta mikrottaessa häviää vitamiineista 85%. Ja se on paljon se. Ja onko se mikrolämmitetty ruoka aina niin hyvääkään?

Kritisoin kutsuilla vähän lähinnä ihmettelevään sävyyn, miksi riisi pitäisi keittää mikrossa tai munakas valmistaa siellä. Kuulemma ymmärrän sitten kun minulla on lapsia. Ei, en todellakaan halua mahdollisista lapsistani mikroruuan syöjiä. Esittelijä puhui nopeuden ja kätevyyden puolesta. Moni ostikin sellaisen setin mihin kuului astia, jossa voi tehdä 2-4 munan munakkaan mikrossa.

Tupperhan on laadukas hyvä merkki, myös hintava. Tuotteissa paljon hyviä ja käytännöllisiä tuotteita, mutta mielestäni paljon sellaista tekemällä tehtyä kuppia ja rasiaa. Olen joskus aikaisemmin ostanut Tuppereilta kannellisen salaattikulhon, mehukannun ja eväsrasian mihin saa pienen kylmäkallen pohjalle. Nyt ostin toisen urheilujuomapullon avokkia varten. Mulla on sellanen ja se ei totisesti ole vuotanut.

Kutsuilla mietin myös olenko vanhanaikainen esiteltäessä muovisia paistokulhoja. Olivat todella kovaa muovia ja varmasti on tutkittu, että niistä ei tule ruokaan mitään. Ruoka kypsyy nopeasti, koska muovi ei varaa lämpöä itseensä vaan se menee suoraan ruokaan. Uunista pois otettua heti voi koskea käsin vuokaan polttamatta käsiään. Puhtaana pito on huippua, ei vaikea puhdistaa kuten lasivuuat. Noh, silti... Olen niin tottunut lasisiin ja keraamisiin paistoastioihin, että en osaa ajatella käyttäväni yli 70 euron muovivuokaa ruuan laitossa. Ja olen myös hyvin vahvasti siinä käsityksessä, että lasi- ja keraamiset astiat ovat muovisia kauniimpia? Ei sillä, että se olisi ruuan laitossa tärkeintä, mutta jos asettaa ruokaa tarjolle, ulkonäölläkin on väliä.

Kutsuilla meitä oli pieni porukka ja emäntä sai kaapimen, jos joku toinen järjestää kutsut. Seurueesta melkein kaikki muut ovat joskus kutsut järjestäneet. Katseet kääntyivät minuun ja pyynnöt järjestää kutsut, jotta emäntä saisi kaapimen. Lopulta suostuin ja nyt meillä on 3.3. Tupper-kutsut. Samaan iltaan mahdutamme saunaillan. Että silleen... :D

Kutsujen emäntä oli leiponut ihania auringonkukkasiemensämpylöitä. Pari pientä sämpylää kera teen ja pala kuivakakkua maistuivat esittelyn jälkeen. Sitten kotiin "tunnustamaan" lupaus järjestää Tupperit!!!

Lopuksi
Muistakaahan osallistua
arvontaan
Vasta neljä arpalippua kupissa!!!

Arvonta!

2012-01-25T00:16:00.000+02:00

Olen saanut uuden lukijan ja 30. lukijan! Tervetuloa Linda joukkoon! Toivottavasti viihdyt seurassa.

Marraskuussa taisin luvata arvonnan kun luetuin postaus ylittää 500 lukukerran tai kun blogini saa 50. lukijan. Nyt mieleni kuitenkin tekee aikaistaa arvontaa. Onhan 30 lukijan rajapyykin rikkoutuminenkin jo jotain :D Ja toisekseen mulla on monta ideaa palkinnoksi. Saatanpa olla hivenen malttamaton enkä jaksa odottaa kauempaa…

Laitanpa siis arvonnan pystyyn :D

Kerro tämän postauksen kommentointiin mitä Endorfiinista voimaa –blogi on sinulle antanut

tai vaihtoehtoisesti mainitse mieleen jäänein kirjoitus (1 arpalippu)

Mainosta arvontaa omassa blogissasi ja laita minullekin tieto mistä maininnan löydän (1 arpalippu)

Esitä minulle jokin kysymys mihin haluat vastauksen (1 arpalippu)

On siis mahdollisuus saada kolme arpalippua maksimissaan!

Osallistua voi 5.2. saakka.

Anonyymit: laittakaa nimimerkki mukaan!

Kysymyksien vastauksista teen arvonnan jälkeen oman postauksensa, ja jos jokin kysymys synnyttää kokonaisen oman tekstin, se julkaistaan erikseen.

Nyt ei muuta kuin osallistumaan ja tietoa levittämään muillekin!

Varmaan haluaisitte tietää mitä on mahdollisuus voittaa, mutta se olkoon yllätys…

Toivottavasti mieluinen sellainen.

Reilun kolmen tunnin liikuntapäivä - IHANAA!!!

2012-01-22T23:04:00.000+02:00

Liikuntaa tänään kolme tuntia kymmenen minuuttia(heh, ketä kiinnostaa paljonko olen liikkunut). Silti on vaan pakko hehkuttaa, niin innostunut tällä hetkellä olen. Motivaatio kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä. Tällä hetkellä olo on aika väsynyt, mutta helkkarin onnelinen. Kädet on aikas soseena, jopa niin paljon, että kirjottaminen aavistuksen raskasta :D

Takana siis penkkitreeni. Nyt pääsarjat(5) kymmenellä toistolla 28.5 kg, eli viime viikosta kilo lisää. Pari ekaa sarjaa tuntui hiukan tahmeilta, mutta loput nousi loppuun asti hyvin. Avokki käytti tankoa 35 kilossa ihan vaan psygologisessa mielessä, että ens viikon 30 kiloa ei tuntuisi niin ”pelottavalta”. Noh, en ollut valmis ja käytännössä luovutin noston heti saatuani tangon rinnalle. En luottanut itseeni, joten ens viikolla 30 kg sarjoilla mennään ilman psykologisia kokeiluja :D

Kapeaan penkkiin lisättiin kilo, joten 23.5kg. Nousi hyvin, ei ollut ongelmia. Paksunnuksilla sama, kilon lisäys 22.5:een. Vikat toistot vähän kieppui, mutta sitkeys palkittiin.

Sit käsipainopenkkiin ja pystypunnerruksiin lisättiin 0.5kg. Jakso tehä, mutta aika tiukalle meni. Ojentajaliikkeessä pidettiin kymppi, mut ois ehkä voinu lisätä kilon parin, ei kuitenkaan viittä mikä on painopakassa se seuraava nostomahis. Ylätaljassa pidettiin sama kuin viime kerroillakin. Hauiskääntöjä tein kahvakuulalla (4kg). Haukkarit ei ole koskaan ollu mun vahvuus. Nyt suju jo ihan kohtuu kivasti. 8kilon tangolla vielä kulmasoutua ja hauiskääntöä, loppuverryttely ja venyttely.

Pakko myöntää, aikas ”saanu olo” oli treenin jälkeen, mutta fiilis ihan huippu. Ootan jo seuraavaa rypistystä.

Päivällä aikasemmin lähdettiin Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Kierrettiin sellanen viiden kilsan lenkki katuja pitkin ja oli aika raskas keli. Aurattu oli jonkin verran, mutta lumipenkkoja ihan käsittämättömissä paikoissa. Pöpperötieltä jatkettiin tuohon meidän lähiulkoilualueen metsään, jossa käveltiin polkuja ristiin rastiin. Pystyttiin säilyttämään kivasti reippaan puoleinen vauhti. Puolitoista tuntia tuli nautittua talvesta. Lopuksi Harmaakuono pääsi hetkeksi vapaaksi hankeen möyrimään.

Tänään on ollut hieno päivä ja mä pursuan liikunnan iloa. Jaloissa vähän tuntuu eilinen spinning-treeni. Se tuntuu myös harteissa. Kuulostaa varmaan omituiselta, mutta olenpa tainnut ajaa hiukan hartiat koholla. Istuinkyhmyt on myös aikas hellänä satulasta. Tottumuskysymys, joten kyllä se siitä. Kädet on aika tööt ja taidanpa huomenna tietää treenanneeni. Tää on vaan ihan sairaan ihanaa!!!

Mä täällä vaan jauhan endorfiinistani ja Suomelle ollaan valitsemassa uutta pressaa. Ollaan seurattu sivukorvalla vaalilähetystä ja toisella kierroksella nähdäänkin Niinistön ja Haaviston taistelu. Olen poliittisesti aika vätys, ja rehellisesti sanoen en kovin kiinnostunut siitä. Nyt kuitenkin on selvää kummalle ääni menee. Kuinkas moni uskaltaa rikkoa vaalisalaisuudensa ja kertoa kumpaa kannattaa??? Itse arvostan ajatusmailmaa, että yhdessä toimitaan, yhdessä mennään kohti parempaa. Myös suvaitsevaisuus-asiaa pidän arvossa ja sitä, että pienituloisten puolta pidetään. Ei siis epäselvää kelle ääni menee, Pekalle!

Läskipeppu hylly kun poljin pyörälläin

2012-01-22T17:58:00.001+02:00

Eilen marssin päättäväisesti treenivaatekaapille ja kaivoin sieltä pyöräilykengät ja housut esille. Esille otto ei riittänyt, pistin ne päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Kun muutimme tänne kolme vuotta sitten, ostettiin spinningpyörä, joka on perusmalli ilman mitään ohjelmointi tms. mahdollisuuksia. Pyörä olisi voinut olla aktiivisemmassakin käytössä mitä se on ollut. Onneksi kuitenkin aina sillointällöin innostun polkasemaan sillä hikitreenin. Edelliskerta oli joskus syksyllä ja nyt tarkoituksena olisi aktivoitua pyöräilyn suhteen. Vuosia sitten kävin spinningissä (nykyään kai sisäpyöräily) ja nautin tunneista suunnattomasti. Sairasteluni aloitettua homma jäi ja nyttemmin kyseistä kuntosaliakaan ei enää ole. Ja kun tuo oma pyörä on, en ole aktivoitunut hankkimaan salikorttia jonnekin muualle. Kaipaan silti joskus spinningsalin tunnelmaa ja sitä miten ohjaaja tsemppaa ja ite on vielä vähän rutistettava ja annettava kaikki itsestään irti. Se on taivaallinen fiilis! Yksin polkiessa musat korvissa ei pääse samaan hurmioon, vaikka joskus aika lähelle. Eilen tarkoitus oli polkea 60 min, mutta poljinkin 80 min. Hain jalkoihin liikettä, joten en tehnyt juurikaan raskaita mäkiosuuksia. Hain enemmänkin nopeuskestävyyttä, nopeutta jne.

Ajoasennot olisi syytä kerrata ja siihen kaipaisinkin sitä ohjattua tuntia. Tiedostin kyllä miten yläkroppa heilui juoksu/hölkkäosuuksissa ihan liikaa. Ja tiedostin myös miten reidet ja persaus ovat lötkistyneet!!! Totesinkin avokille ”läskiperse hyllyy” ja se tuntui todella ällöttävältä, joten haluan nyt ja heti perseen ja reisien sivuläskit pois! Onko hitto ittensä pitäny päästtää tälläseks vaikka kuinka olisi ollut kuulohuolia? Perhanan perhana!!! No pyörä sai vielä vähän lisää kyytiä, ja välillä menin kyllä jaksamiseni rajamailla. Silti puristin, muistin että ennenkin olen pystynyt vaikka vähän pahalta tuntuisikin… Ja hyvä fiilishän treenistä jäi.

Treenifiilistä nosti vielä avokin aherrus penkkipunnerrustreeninsä parissa. Välillä kuului keskittymismurahduksia ja taputteluita :D Ja siinä treenatessamme tsemppasimme toisiamme jaksamaan vielä vähän enemmän. Voi sanoa, että treenaamisen tauottua kuntosalihuoneessamme HAISI urheilu/hiki. Ovi selälleen ja tuuletuksen jälkeen vielä ikkuna auki joksikin aikaa.

Avokki valmisti pienet palautusjuomat mun voipuillessa sohvalla. Toivuttuani lähdimme saunaan. Saunatauolla käytiin kävelemässä takapihalla lumihangessa paljain jaloin. Lunta oli lähes polviin. Tuntu pyöräilyn väsyttämille jaloille aikas ihanalta. Ja olinhan polkenut riittävän tehokkaasti ansaitakseni käyttää Sitrus-sarjan tuotteita J

Illan kruunasi tapaslautaset. Paistettiin uunissa kirsikkatomaatteja joidenka päälle laitettiin pienet palat juustoa sekä luomulihapullia. Lisäks tarjolla oli kylmäsavulohta, joka ei paketissa ollenkaan niin hyvää kuin irtotiskistä, chilipaprikajuustoa(meidän ehdoton suosikki herkkuhetkiin) sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Niiden seassa oli kapriksia ja maku jotenkin vähän pistävä. Laseihin Azoreilta tuotua paikallista punaviiniä, pari soijatuikkua palamaan ja musiikkia taustalle soimaan. Tapastelun aikana juttu pyöri talviliikunnan merkeissä. Keiteltiin vielä luomuroibosteetä ennen ”pakollista” venyttelyhetkeä. Tuo venyttely on vielä tänäänkin edessä, sillä käytiin 90 min lenkillä. Sitä ennen kuitenkin hakemaan yläkropan treeniä ja aihetta lihasten venyttelyyn, eli mua kutsuu viikon penkkipunnerrustreeni, huih!

Lunta, lunta - tahtoo, tahtoo ja paljon talviliikuntaa

2012-01-21T01:33:00.001+02:00

Vihdoinkin täällä Pk-seudullakin lumi peittää kunnolla maan. Lisää sataa ja on luvattu vissiin satavan pitkin viikonloppua ja alkuviikkoa.
Mulle on iskenyt kauhea hinku päästä harrastamaan kaikkea talviliikuntaa; luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen, lumikenkäileen jne.
Ja vähän ahdistaa kun kaikkeen tarvitsen jonkun kaveriksi. Haluaisin tästä talvesta ulkoliikunnallisen ja ihanan.En vaan voi laittaa suksia jalkaan ja painua tuohon lähiladulle yksin, vaikka mulla huomioliivi onkin. Vaikka ehkä selviytyisinkin, rohkeuteni pettää. En yksinkertaisesti uskalla lähteä yksin ladulle toikkaroimaan. No lähiladulle varmaan jossain vaiheessa pääsen avokin kanssa hiihtelemään. Tosin joulumyrskyjen jäljiltä ulkoilualue on yhä pimeänä.

Äsken lähettelin viestiä koiratuttavalle. Hän hehkutti Fb:ssä jäällä hiihtämistä. Oli ihan pakko kysyä voisinko tulla kaveriksi. Sovittiin, että odotetaan vähän pakkasia. Kuulemma uskaljammaat siellä jo hiihtelee, mutta vähän riskillä. No ehkä maltan odottaa. Jäällä hiihtäminen ei kuitenkaan ole jäihin joutumisen arvoista.

Eilen käytiin iltapäivästä ystäväni kanssa reipasvauhtinen lenkki. Välillä kävelimme aika lumipöpperössä, mutta osa reitistä oli jo aurattu. Painelimme 11min-per kilometri -vauhdilla. Vauhti oli varmasti välillä vähän lujempikin, sillä pysähdyimme muutaman kerran hädättämään koiramme. Kuuden kilsan lenkki tehtiin lumen keskellä ja lopuksi vietiin koirat pellolle juoksemaan. Harmaakuonokin painoi onnesta innoissaan pitkin hankea, lunta puoleen selkään, hyppi ja loikki. Loikat ja hypyt ei niin notkeita ja korkeita kuin kaverinsa 1-vuotiaalla, mutta ei kyllä 6km ja 10v painaneet missään hangessa riehuttaessa. Itse tarvoimme hangessa humpsahtaen pariin ojaankin. Oli aivan ihanaa humpsahtaa pehmeään lumeen. Jos olisi ollut toppavaatteet eikä lenkkikamppeet olisi voinut vähän möyriä itsekin :D Niin paljon alko lapsettamaan.

Pellolla tarpoessa tuli mieleen lumikengät. Olen joskus opiskeluaikoinani niitä kokeillut. Muistan vain jäätikön enkä tykännyt. Nyt haluaisin päästä oikeasti hankeen niillä kävelemään. Ovat vaan kuulemma hirmuisen kalliita, yli 100 euroa, joten niitä ei ihan kokeiluun viitsi ostaa, ja ehkä pitäisi olla enempi maaseutua missä niillä taivaltaa. Täällä taitaa lumikenkäilypaikkoja olla loppujenlopulta aika vähän. Ja jos on, on ensin ajettava jonnekin. Siitä huolimatta päätin selvittää mahdollisuudet päästä testaamaan niitä.

Ja joka talvi mieleni tekee pulkkamäkeen. Ja harvoinpa sinne pääsee. Pari vuotta sitten kun olimme avokin kotiseudulla laskimme mökkitietä 20 asteen pakkasessa, ja se tuntui lauhalta 35 asteen jälkeen. Kyllä etelän tytölle oli kokemus viettää päiviä 30-35 asteen pakkasessa. Jännä oli kuitenkin huomata miten sitä sitten tarkeni 20 asteessa ulkoilla pitkät pätkät. Ei täällä etelässä vaan.

Luistelusta on ihan hervottoman kauan - 18v likimain. Muutama vuosi sitten ostin luistimet ajatuksenani, että täytyy päästä kokeilemaan miten se sujuu. No luistimet on edelleen korkkaamatta. En halua mennä jonnekin yleisövuoroille kokeilemaan, koska viime luistelusta on niin kauan. Olen taatusti enemmän kuin kömpelö ja tod.näk. turvallani het ensimetreillä :D Haluaisin päästä luistelemaan jonnekin rauhallisempaan ympäristöön. Ja taas tänätalvena toivon hurjasti, että saan jonkun kaverikseni jonnekin... missä uskaltaudun luistimille :D

Pitäkää peukkuja, että pääsen talven aikana vielä kirjoittamaan näistä kaikista talviliikuntamuodoista :D
Into ja halu on kova!
Nyt vasta kun kuulo on asettunut ja tilanne on hyvä sen suhteen, tajuan miten kuulo-ongelmat ovat stressanneet minua ja miten energiaa syövää se kaikki on ollut. Nyt tunnen haluavani niin paljon kaikkea ja kun kaikki ei het mahdollista surkuttelen itseäni, ja kuvittelen itseni sivumennen yksinäiseksikin. Mulle on tällä hetkellä niin hiton tärkeetä, että pääsen liikkumaan ystävieni kanssa, että ruinuan heitä ehkä seuraani liikaakin :D
Mä haluan elää elämääni, kuulla ympäristöäni, nauttia, nauttia!!!

PS: Ja perhana, kirjotin tän jo puolilta öin, ja tää piru ei ollu julkastunut...
No jospa nyt...

Pajulahtigames -vammaisurheilua Nastolassa

2012-01-20T13:42:00.002+02:00

Suomen Vammaisurheilu (Vau Ry) järjestää Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa ison kansainvälisen vammaisurheilutapahtuman tänä viikonloppuna. Tapahtumassa otellaan kovatasoinen maalipalloturnaus. Lisäksi lajeja mukana ovat sokkopingis, näkövammaisjudo, istumalentopallo, voimannosto, yleisurheilu, jne. Jos on mahdollista mennä paikalle, suosittelen ehdottomasti! Jos ei paikan päälle pääse voi seurata nettitelkusta lähetyksiä.
Niitä voit katsoa
täällä. Ja samalla kannattaa tutustua tapahtuman kotisivuihin www.pajulahtigames.fi

Tarkoitus oli laittaa teille luettavaksi tänne Netti-tv:n lähetysajat, mutta en saa niitä siirretyksi tähän. Lähetysajat löytyvät Netti-tv:n sivulta.

Maanantaina jaettiin kesälajien urheilijoille apurahat. Kattava joukko myös vammaisurheilijoista sai ison tai pienen apurahan. Riemuitsen erityisesti ystäväpariskuntamme Päivin ja Artun puolesta. Molemmat saivat ison apurahan. Arttu valmistautuu Lontoon paralympialaisiin tandempyöräilyssä ja Päivin lajina on judo. Päivin saatatte huomenna nähdä judo-ottelulähetyksissä :)Totuushan on, että vammaisurheilijan on aina paljon vaikeampaa saada itselleen ponsoreita tukemaan urheilu-uraansa, joten tiedän todella apurahasta olevan heille iso apu harjoittelun mahdollistajana. Ja on todella hienoa, että apurahoja jaettaessa myös vammaisurheilijat huomioidaan aina vain paremmin ja paremmin..

Ilta ajatustyötä tehden

2012-01-18T23:32:00.001+02:00

Yrityksemme kotisivut avattiin maaliskuussa 2009 ja sen jälkeen on tehty vain pieniä muutoksia. Helmikuussa uuden hinnaston tullessa voimaan ajattelimme uusia sivujen ilmettä kuvin ja tekstein. Joulukuussa eräs tuttava koirapiireistä kävi kuvaamassa pari tuntia ja yli 500 kuvasta valittiin parhaat. Noh, minusta siinä työssä ei paljoa apuja ollut. Valitut kuvat sivujen tekijälle, joka on ne asetellut paikoilleen. Samalla hän muuttaa vähän sivujen rakennetta. Meidän tehtäväksi jää suunnitella kuvatekstit ja tekstit. Huh, tänään istuttiin avokin ja Aa:n kanssa viitisen tuntia pähkimässä. Lauseiden pitäisi olla ammatillisesti hyviä ja virheettömiä. Ehkä rimamme on hivenen korkealla, mutta halutaan antaa sivuillamme itsestämme hyvä ja aito kuva. Pähkimiseen meni koko himskatin ilta ja mun yleiskuntosalitreenikin jäi treenaamatta. Avokki ”karkas” loppuvaiheessa pumppaamaan rautaa. Tunsin kateuden piston ja kiukuttelinkin hienoisesti aiheesta. No vaikka liikunta/treeni on tärkeitä asioita, yrittäjänä on välillä pakko laittaa firmansa ja sen menestyminen etusijalle. Ja kun tuo helmikuun alku lähestyy. Silloin sivut pitäisi saada julkaisuun, koska uusi hinnasto tulee voimaan. No nyt on sivujen tekijälle lähetetty uusitut tekstit, kuvatekstit kuviin, nostoja sivujen sivustoille tms. Sivuille tulee uutena myös linkki Facebook-sivullemme sekä Googlen karttapalveluun.

Eilen alotettiin Elisa-viihteen asennus. Eilisiltana telkkari näkyi, tänään ei. Huomenna ystävämme tulee hommaa jatkamaan heti aamusta. Kyselin Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelujen keskustelualueilta

näkövammaisten käyttökokemuksia, mutta en ole saanut yhden yhtä vastausta. Mietinkin, että mitähän tuli hankituksi. Netin kautta tapahtuva tallennus vaikutti vaan hyvältä mahdollisuudelta. Tallentavat digiboxit kun tahtoo olla hipasunäppäimisiä tai jutskat on valikoiden takana ja niissä liikkumiseen näöstä olisi enemmän kuin hyötyä.

Toisaalta, eipä ole tullut palautetta siitäkään etteikö homma voisi toimia ruudunlukuohjelmillakin. Pitäkää ystävät peukkuja. Valitettavasti vaan pieni epäily hiipii mieleen. No asia selvinnee huomenna.

Eilisilta kului töiden merkeissä. Alotin 16.30 ja lopetin klo 21.00. Asiakkaita on aina parhaiten alkuillasta ja illasta.Moni hieroja ei pidä iltavastaanottoa. Itse koen sen oikeastaan välttämättömäksi tulojen saamiseksi. Ja koska työpisteemme on kodin yhteydessä ei mene aikaa työmatkoihinkaan. Päivällä voi tehdä kaikkea muuta; kotitöitä, lenkkeillä, treenata kuntosalilla, hoidella asioita tms. Joskus sitä ei vaan osaa tehdä mitää kun ”odottaa” iltaa ja töitä. Onneksi hiljalleen tätä kodin yhteydessä työpisteen olemista oppii hyödyntämään ajankäytönkin suhteen.

Eilisiltana lukiessani blogeja koin turhautumistasillä olisin halunnut muutamaa kirjoitusta kommentoidakin, mutta tämä nykyinen kommentointi ei aina tunnu oikein vörkkivän. En tiedä johtuuko ruudunluvustani vai kenkkuileeko Blogger muuten? Joka tapauksessa kommentit jäi tekemättä. Joskus kommentointi onnistuu, mutta sen jälkeen en pääse mitenkään muuten sivulta pois kuin sulkemalla koko selaimen ja aloittamalla uuden istunnon. RASITTAVAA!!!

Kaikkein ärsyttävintä on kyllä, jos kommenttia ei saa ollenkaan laitetuksi. Eilenkin olisin niin halunnut

osallistua keskusteluihin, mutta… No jospa tuo olisi systeemin alkukankeutta ja sen toimivuus kohenisi talven edetessä.

Koirakohtaamisia ja mätkähdys ojan pohjalle

2012-01-16T18:32:00.001+02:00

Todella ihana talvisää; pakkasta alle 10 astetta ja miltein tuuletonta.

Päätimme lähteä ulkoilemaan ja lenkkiin vierähtikin reippaasti yli tunti.

Meidän reippailulenkille on ajettu ladut, joten lähdimme kulkemaan ulkoilualueen sivustalla menevää noin metrin levyistä polkua pitkin. Siellä liikkuu paljon koiran ulkoiluttajia. Kävelimme Harmaakuonon kanssa edellä avokin tullessa takanamme. Vauhti oli reipas ja nautimme siitä.

Vastaan tuli koiran kanssa lenkkeilijä. Avokkini ehti sanoa minulle, että pysykää syrjässä tarkoittaen vasenta laitaa. Syystä tai toisesta Harmaakuono päättikin rynnätä koiran luo. Niinhän opaskoira ei tokikaan saa tehdä. Tilanne tuli niin nopeasti, olimme aivan kohdalla. Reakoin hitaasti. Ehkä vähän myös hämmennyin tilanteesta. Toinen koira vikisi vähän ja ehdin miettimään mitä nyt tapahtuu. Koirien taluttimet meni ristiin. Omaani selvitellessä ja haltuun ottaessani pyytelin tietysti anteeksi ja avokki jatkoi vielä anteeksi pyytämistään.

En tiedä miksi Harmaakuono käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Katsoko toinen koira tai sen omistaja Harmaakuonoa silmiin, seisoivatko paikoillaan, vai mistä johtui. Leveillä teillä yleensä koirien ohitukset menevät korkeintaan vauhtia kiihdyttäen. Harvoin jätkä ryntää tuolla tapaa kuin nyt.

Jos vastaan tuleva koira emäntänsä tai isäntänsä kanssa jää seisomaan ja odottamaan ohitustamme, homma yleensä sujuu aika huonosti johtuuko koirien välisestä katsekontaktista vai mistä lie. En osaa sanoa. Joka tapauksessa ohitukset sujuvat paljon paremmin, jos molemmat pysyvät liikkeessä. Asia toki erikseen, jos on niin ahdasta, että se ei ole mahdollista.

…

Tilanteen teki kurjaksi se ettei vastaantulija sanonut mitään. Hänkin varmasti hämmentyi, ehkä pelästykin. Ymmärrän senkin. Kun jo jatkoimme matkaa hän kuitenkin katsoi tarpeelliseksi ihmetellä miten opaskoira saa käyttäytyä noin. No eihän se saa, mutta eihän opaskoirakaan ole täydellinen eikä ropotti. Välillä on huonoja päiviä milloinopastaminen on mitä sattuu, taikaikki muu kiinnostaa kuin opastaminen jne.

Minulle jäi tilanteesta todella kurja olo. Harmaakuono teki väärin, pyysimme anteeksi ja turvallisen matkan päästä alkaa se huuto ja arvostelu. En halua syyttää kulkijaa mistään. Haluan vain kertoa tarinani, jotta kanssaihmiset oppisivat tietämään myös sen ettei opaskoirat ole täydellisiä, koulutuksesta huolimatta virheitä sattuu, ja sattuu myös epäasiallisia ohituksia tms. Ja joskus sokeana on vaikea hallita tilannetta sen tullessa nopeasti ja yllättäen.

Sanoisinkin vinkkinä, että tuollaisella polulla voi vaikkapa huikata, ”oon tulossa täältä koiran kanssa”, tai jotain vastaavaa. Ja jos mahdollista ei katsella koiraa silmiin eikä jäädä seistä pönöttämään paikoilleenkaan. Kun sokko saa infon tulevasta koirasta, pystyy paremmin varautumaan ja hallitsemaan koiransa, jos tämä sattuu olemaan yltiösosiaalisella tuulella.

No matka jatkui hienoisesta vitutuksesta huolimatta. Päätimme siirtyä ulkoilualueen sisällä oleville metsäpoluille. Harmaakuono saikin poluilla työskennellä oikein kunnolla varmistaakseen minun turvallisen liikkumisen. Poitsu hakikin hienosti helppokulkuisimmat kohdat, pysähtyi kaatuneiden puurunkojen eteen oikea oppisesti.

Hauska tilanne meille kuitenkin sattui. Harmaakuono pysähtyi ja avokki toteamaan ”siinä on iso puun runko”. Minä reippaasti lähden kävelemään eteenpäin nostaen jalkaa korkealle ylittääkseni tuon puun rungon. Ja mitäs pirua… mätkähdän polvilleni jäätyneen ojan pohjalle :D Avokin silmiin näytti ojan kohta tummalta puulta, olikin oja, jossa ei ollut lunta jään päällä.

Harmaakuono parkkeerasi poikittain eteeni tuhisten ja kuonollaan tökkien kömpiessäni ojasta ylös. Harmaakuono teki työnsä, minä en lukenut sitä täysin ja toisekseen mulla ei ollut valkoista keppiä mukana, jolla olisin voinut tutkia millainen este tai maan pinnan muodostuma edessä on. Tulipahan mätkähdettyä ojaan :D

Loppulenkki sujuikin ilman kohtaamisia tai ojassa koluamisia.

Nauttia saimme ihanasta talvisäästä ja ojatapaus toi hymynkin huulille. Ehkä lenkin opetus on RAPATESSA ROISKUU!!!

Mahtifiilis penkkitreenin jälkeen -endorfiini kiertää suonissain - IHANAA

2012-01-15T22:58:00.001+02:00

Mulla on penkkitreenin jälkeen taasen aivan loisto-olo.

Vaikka kuluneen viikon liikunnat jäi liian vähäisiksi, penkkitreeni pisti taasen endorfiinit liikkeelle. Nyt lisättiin siis puolitoistakiloa pääsarjoihin, eli tein viisi sarjaa 27.5 kilolla, sarjoissa kymmenen toistoa. Ekaa sarjaa lämmittelyiden jälkeen tehdessäni, mietin treenistä tulevan takkuisen ja raskaan. Mitä vielä loput sarjat vaan paranivat. Ilmeisesti koordinaatio alko vörkkiin. Ja taidan olla myös vähän hitaasti lämpiävä. Maalipallossa aikanaan dieseliksikin kutsuttiin, joka taisi pitää silloin paikkansa ja nytkin :D Ehkä lämmittelyn tehokkuuteen on syytä jatkossa kiinnittää huomiota lisää, jotta pääsarjat kulkee heti alusta

Kapeaa penkkiä otettiin pari sarjaa 22.5 kilolla. Siinäkin ekassa sarjassa tanko vaappuili jonkin verran, mutta toisessa homma sujui paljon hallitummin. Paksunnuksilla tehtäviin sarjoihin lisättiin kilo, joten 21 kilolla. Pystypunnerrus 15 toistolla kaksi sarjaa 4.5 kilon käsipainoilla seisten ja sama istuen. Taljalla ojentajatreeniä, 10 kiloa riitti pariin 15 toiston sarjaan. Sit 20 kilolla ylätaljaa eteen ja 15 kilolla seisten lavat liikkeelle. Huomiota kiinnitettiin siihen, että liike alkaa lapaluista eikä käsien kiskaisulla. Lopuks vielä hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä kulmasoutua. Kädet alko oleen aikas poikki, joten lopuksi pyörittelyitä, ravisteluita, verryttelyä ja lyhyet venytykset.

On aika jännää miten lyhyessä ajassa ja vähillä treenikerroilla itseluottamus kasvaa ja uskaltaa nostaa, vaikka vähän alkaisikin lihaksissa tuntumaan. Ens viikolla taas kilo lisää, joten 28.5 kg viidellä 10 toiston sarjalla, jeah… Mä taidan ehkä pystyä tähän ohjelmaan… Ja tiedättekö mitä??? – Mä odotan jo seuraavaa treeniä. Jospa silloin saan taas lisää tehoja ja vielä paremman fiiliksen. Nälkä kasvaa treenatessa :D

Treenin jälkeen palkitsin itseni taas tuolla Sitrus-sarjan suihkugeelillä, dödöllä ja voiteella. Lisäks mulla on uutta ihanan tuoksuista shamppoota, jota ostin kampaajalta viime syksynä. Mä niin rakastan raikasta, puhdasta tuoksua ja hyvää treenin jälkeistä fiilistä…

Ennen treeniä päivällä esittelin ystäväpariskunnalle kuumakivihierontaa. Toinen heistä oli asiakkaanani ja toinen seurasi toimiani. Oli hauskaa käydä ammatillista ajatusten vaihtoa hoidosta ja sen kehittämismahdollisuuksista. Muutenkin tän pariskunnan kanssa käydään fysioterapiaan ja hierontaan liittyviä keskusteluja illan istujaisissamme. No hieronnan jälkeen istuttiin kahvipöydässä tummaa suklaata maistellen kera pähkinöiden. Huomenna treffataan taas. Tällä kertaa perehdymme Elisa Viihdepaketin saloihin ja pystynkö tallentamaan netin kautta ohjelmia näillä ruudunluvuillani vai en. Pitäkää peukkuja!!!

Blogi on ylittänyt ehkä mainitsemisen arvoisen virstanpylvään, sillä blogia on luettu nyt yli 10.000 kertaa. Eihän se hirveästi ole johonkin yli 65 tuhannen lukukertaan verrattuna, mutta hyvä alku kuitenkin :D Rekisteröityneitä lukijoita tällä hetkellä 29 ja luetuin teksti lähentelee 400 lukukertaa. Postauksia kirjoitettu 155 ja tämä on se 156.

Blogin kirjoittaminen aloitettiin 9.8.2010, joten 10.000 lukukerran ylitykseen aikaa meni 1v 5kk ja 6 päivää. Katsotaan milloin 20 tuhatta lukukertaa ylittyy, meneekö aikaa enemmän vai vähemmän. Täytyypä yrittää olla mielenkiintoinen tulevaisuudessa :D Muutenhan niitä lukukertoja ei tule!

Lauantai-illan kuulumispostaus

2012-01-14T20:53:00.001+02:00

Mä ootan huomista penkkitreeniä ihan kybällä!

Tosin tän viikon liikunnat on menneet aikas vituralleen selkäkipuilun vuoksi ja loppuviikosta ei vaan ole ehtinyt, mutta huomenna! No nyt illalla ois voinu treenata, mutta mun ystävä teki mulle vatsalynffa-hoidon ja sen jälkeen pitäisi viettää rauhallista eloa, jotta hoito tehoaisi paremmin. Lynfahan vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja ystäväni halusi kokeilla saisinko apua kovaan vatsaan. Hoidosta on nyt aikaa parisen tuntia eikä toistaseks ainakaan ole erityisempiä tuntemuksia. Ei tarvii edes pisulla ravata :D Luultavasti tarvitsisin useamman hoitokerran, jotta hoito oikeasti tehoaisi. Oli kuitenkin rentouttavaa ja jotain elimistössä tapahtui, sillä hoidon loppuhetkillä palelin. Palelen aina silloin kun olen onnistunut rentoutumaan tai kuonat ovat lähteneet liikkeelle.

Alaselkä oli tosiaan etenkin tiistain ja keskiviikon aika kipeä. Turhautti, sillä treenihammasta kolotti. Torstaina treffasin ystävää, jonka kanssa käytiin teellä ja lankaostoksilla. Lapsuudenkamu halus, että harputtelen hälle pinkin kaulaliinan, joten samalla käytiin ostamassa langat siihen. Ostin myös leveämmän puisen harpun, parit neulepuikot jne.

Mukavan ystävätreffauksen jälkeen vietin aika kurjat pari tuntia eräässä palverissa, josta en täällä voi avautua, vaikka mieleni tekisikin. Toteanpahan vaan, että olipahan kokemus; hävetä sai kunnolla…

Kotiin päästyä stressi laukesi aikamoisena päänsärkynä. HUOH!!!

Parin viikon päästä Porvoossa järjestetään Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhon viikonloppukurssi, missä koirakoilla on mahdollisuus treenata kaupunkiliikkumista peesareiden ohjauksella. Eli, jos vaikkapa ongelmana on, että koira ei pysähdy kunnolla suojatien eteen vaan koettaa mennä läpi pysähtymättä, hommaa treenataan, että se toimis. Tai jos koira kiertää huonosti ns. yläesteitä tms. Ja kellä nyt on mitäkin skarpattavaa. Olen toinen järjestäjistä ja aivan helisemässä. Tulee peruutuksia, jälki-ilmottautumisia, erinäisiä vaatimuksia ja toiveita. Nyt pari päivää olen säätänyt kyytien, huonejakojen ja peesarijakojen kanssa. Tänään sain ne vihdoin valmiiksi ja enää en ota yhtäkään jälki-ilmottautunutta huomioon. Peruutukset on kai huomioitava. Toivottavasti niitä ei vaan tule!

Avokilta meinas eilen palaa jo pinna kun säädin puhelimessa kerhoasioita ja torstain palverin jälkipuintia.

Ehdin eilen tekemään ”oikeita” töitäkin ja pitkästä aikaa sain tehdä kuumakivihierontahoidon, josta syntyikin ajatus kirjoittaa

Kuumakivihieronta-postaus.

Eilen alottelin pinkin kaulaliinan ja neuloin vähän myös mustaa kaulaliinaa, josta olikin kuva keskeneräisenä

täällä.

Käsityöt rentoutti fiilistä mukavasti.
Ja oih, miltä tuntui käydä iltajaloittelulla Harmaakuonon kanssa lumipyryssä. Lumi tuntui kengän alla niin ihanan talviselta. Toivottavasti nyt saatais nauttia talvesta jonkin aikaa ilman räntäloskajäätikkäpaskaa!!!

Ja nyt illalla aiotaan saunoa ajan kanssa ja sen jälkeen syödä avokin synttäreiden kunniaksi suklaavadelmakakkua, namsk…

Ootte varmasti tekin huomanneet, että tän bloggerin kommentointi on muuttunut. Olen vielä vähän ”hukassa” eikä kommenttini välttämättä aina tule oikeisiin kohtiin, tai välillä en saa edes kommentoitua, joten toivottavasti ette menetä hermoja, jos Hepa heiluu jossain missä ei pitäis, tai jotain yhtä hauskaa…

Mun sähköposti on sanonut itsensä irti. Viestit kyllä lähtevät koneelta, mutta en saa posteja. Kävin katsomassa palvelimeltakin ja nollaa näyttää. Olen lähettänyt testausviestejä itselleni ja aamupäivästä monta viestiä Porvooseen liittyen, sekä palverikeskustelu käy postituslistalla kuumana. On siis mahdottomuus ettei minulle olis tullut päivän aikana viestin viestiä. AHDISTAA, enkä osaa asialle tehdä mitään!

Raudan ryminä on hiljentymään päin, joten kohta lauteille relaamaan, ihanaa!!!

Kuumakivihieronta

2012-01-14T01:17:00.000+02:00

Räntää räimii kasvoillesi kävellessäsi kiireisen päivän jälkeen kotiin. Olosi on stressaantunut; pää täynnä kesken eräisiä asioita. Pitäisi vielä muistaa sitä ja tätä. Vähän vituttaakin päivän palverin kulku. Kropassa tuntuu stressi, hartiat korvissa, lihakset jumissa. Kohta poksahdat…

Päivä vaihtuu ja stressi jatkuu. Missä sitä omaa aikaa oikein on? Lopulta muistat ystäväsi, jolta sait lahjakortin kuumakivihierontaan. Sehän kuulostaa ylelliseltä ja ihanalta, mutta koskaan ei raski itselleen sellaista hemmottelua ostaa, ja eihän moiseen ole aikaakaan. Mutta, lahjakorttihan pitää käyttää.

Päätät varata ajan hemmotteluhoitoon ja selaat kalenteriasi milloin voisit itsellesi moisen sallia. Lopulta saat ajan varatuksi ja pääset rentoutumaan.

Olen valmistautunut hoitoosi. Laittanut laavakivet lämpiämään tarkoitusta varten olevaan termoskattilaan. Hierontapöydälle olen asettanut suojapaperin päälle froteepyyheliinan, pään paikalle tyynyn ja jalkopäässä on viltti sinua varten. Saavuttuasi kerron hoidon kulusta ja kyselen mahdollisia ongelmakohtia; sovimme hoidon päämäärästä. Saat valita mieluisaa musiikkia hiljaa taustalle soimaan. Pidätkö enemmän valaiden äänistä vai delfiinien piipityksestä, entä meren kohina tai lintujen viserrys taustanaan rauhaisa musiikki? Kattovalo voi tuntua liian kirkkaalta ja niin halutessasi sammutan sen. Huoneeseen jää palamaan suolakivilamppu, joka luo tunnelmallista ja rauhoittavaa valoaan.

Riisudut ja käyt hierontapöydälle selinmakuulle. Peittelen sinut ja lähden hakemaan kiviä viereisestä huoneesta. Asettelen ne selkärankasi molemmille puolille, saat kivet myös hartioiden ja niskan alle. Kun kivet ovat aseteltu paikoilleen ja olosi on hyvä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Voit sulkea silmäsi ja antaa kivien lempeästi hoitaa ja rentouttaa itseäsi. Kivien lämpö ja kosketus tuntuu iholla miellyttävältä, rentouttavalta. Haen lisää kiviä ja asetan kolme rintakehäsi ja vatsasi päälle. Annan käsiisi pienet kivet. Niitä voit pitää nyrkissäsi, hypeltää, hipeltää niitä tai antaa vain olla. Varpaiden väleihin laitetaan vielä pienet varvaskivet.

Musiikki soi hiljaa taustalla ja suolakivilamppu luo himmeää valoa huoneeseen. On rauhallista. Sinun kehosi ja mielesi rentoutuu. Minä hoidan sinua, annan kivien lempeästi koskettaa ihoasi. Aloitan hoidon jaloista. Käytän käsissäni lämpimiä kiviä joilla sivelen pitkiä sivelyitä rauhalliseen, hitaaseen tahtiin. Voin välillä tehdä rentouttavaa pyöreää liikettä. Vaihtoehtoisesti voin myös hieroa klassisen hieronnan menetelmin ja antaa kehollesi laitettujen kivien hoitaa tehtäväänsä. Hoitoon voi yhdistää myös lämminsuklaahieronnan. Rentouttavat sivelyt ja pyöritykset tapahtuvatkin väliaineenaan suklaaöljy johon halutessasi on voitu lisätä pari tippaa eteeristä appelsiiniöljyä. Näin ihosi saa ihanan appelsiinisuklaisen tuoksu. Suklaaöljy hellii ihoasi kosteuttaen ja hoitaen sitä.

Olet täysin rentoutunut, mielesi on tyhjentynyt kaikesta stressistä ja kiireestä. Tämä aika on sinun ikioma aikasi. Ei tarvitse sännätä mihinkään, ei muistaa mitään. Voit vaan rentoutua ja tuntea miten kivet lämmittävät hoitaen kehoasi. Kuumakivihieronta vilkastuttaa kehosi aineenvaihduntaa ja näin kuona-aineet saavat kyytiä. Se parantaa myös lynfakiertoasi ja ääreisverenkiertoasi. Kipeytyneet lihakset saavat lievitystä kipuun, lihas rentoutuu ja stressi katoaa. Kuumakivihieronnalla sanotaankin olevan myönteisiä vaikutuksia mm. unettomuuteen ja erilaisiin stressitiloihin.

Hoito on edennyt kasvoihin ja niskaan. Olet jo aikaa sitten lakannut puhelemasta. Olet hiljaa.

Et ehkä edes tässä huoneessa.

Ajatukset liitävät hyvissä asioissa

tai ehkä rentoutuminen on onnistunut niin hyvin ettet ajattele mitään. Hengityksesi on ainakin hidastunut ja pääsi tuntuu painavalta kun käsittelen rauhallisin rentouttavin ottein niskaasi. Jospa ne loputkin stressihiput saataisiin pois lentämään.

Hemmottelu on lopuillaan, mutta ei hätää. Voit hetken levähtää nauttien rennosta ja lämpimästä olostasi.

Hiljalleen alan keräämään kiviä varpaiden väleistä ja päältäsi. Ja kun tunnet olevasi valmis nousemaan,

nouset hitaasti venytellen raukeudesta naatiskellen. Tunnet olosi ehkä vähän rentoutumisesta väsyneeksi, mutta hyvällä tapaa.

- Maistuisiko vielä mukillinen vihreää teetä tai lasillinen raikasta luomumehua?

Tämä hetki oli sinun omaa aikaa, aikaa itsellesi. Nyt jaksat taas arjen kiireissä ehkä paremmin vähemmällä stressillä.

Tervetuloa uudestaan!

Postaus "mitä mieleen juolahti" -löpinät

2012-01-11T23:42:00.000+02:00

No niin, nyt se on tapahtunut

Eilisessä postauksessa, jossa esittelin valokuvia jouluaatolta kuusen paikalle olikin tullut suolakivilamppu :D Onneksi ystäväni tuli hätiin ja vaihtoi oikean kuvan, joten nyt joulukuusi on paikallaan :D

Olenkin ”jännityksellä” odottanut, että milloin onnistun kuvien laitossa mokaamaan ja eilen se sitten tapahtui. Ehkä tuo kuusen tilalla ollut suolakivilamppu on saanut kummastusta aikaan ja sainpa kommentin ettei kannattas kuvia laitella, kun kerran ei näe eikä tuu oikeita kuvia oikeisiin kohtiinsa. Ehkä ei, mutta silti aion jatkossakin kuvia laittaa, nyt kun kerran olen oppinut miten se tapahtuu. Ja jos mokia sattuu, niin sitten sattuu. Ja sellaisen sattuessa mulle ystävät hyvät aina saa vinkata asiasta, jotta saan homman korjatuksi. Ei siis saa arkailla viestiä, että tuo on nyt ihan viturallaan tms. Valokuvat tuo kuitenkin aina väriä ja elävyyttä teksteihin ja olen iloinen, että osaan nyt kuvia jakaa, ja osaan myös tehdä niitä linkkejä, mutta virheitä sattuu varmasti jatkossakin, mutta nauretaan hyvällä niille. Ystävän kanssa hymyiltiinkin, että meillä on ollut hiukan erilainen joulukuusi mihin ollaan totuttu. No se siitä ja kuvamateriaalia tulee jatkossakin :D

Mulla on kauhea kirjoitushimo tänne blogiin, mutta aina ei vaan ole mitään erityisempää kirjoitettavaa. Senhän huomaa tästäkin postauksesta ;) Joo, mulla olis monen luennon muistiinpanot mitkä voisin kirjoittaa auki, mutta nyt tää kirjotushimo on sellainen, että tekstiä pitäisi saada vaan tulla tajunnanvirrassa eikä muistiinpanojen pohjalta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan… Että jos teillä bloggaajat on kysymyksiä tai aiheista mistä haluaisitte lukea mun kirjottamana, laittakaa ihmeessä kommentointiin, niin pääsen luovasti naputtelemaan.

Facebookiin laitoin huvikseni kysymyksen hyvistä aiheista ja ilmeisesti opaskoiran kanssa toimiminen ja eläminen kiinnostaa. Olen opaskoirasta ehkä suhteessa kirjoittanut aika vähän. Jos olisin kirjoittanut blogia saadessani tuon Harmaakuonon, tekstiä olisi tullut paljon enemmän aiheesta, koska silloin minullekin kaikki oli uutta ja ainutlaatuista. Nyt elämä on asettunut uomiinsa ja elämä opaskoiran kanssa tuntuu tavalliselta ja siitä ei mukamas osaa kirjoittaa. Mutta, mikä jottei aiheeseen voisi paneutua vähän enemmän täälläkin. Heitettiin kysymys, että miksi anoin opaskoiraa, mikä sai haluamaan opaskoiran? Rehellisesti sanoen, vaikea muistaa. Olin pyörittänyt asiaa mielessäni jo pidempään. Haaveilin pitkistä reippaista lenkeistä ja uskoin opaskoirasta olevan hyötyä myös minun urheiluharrastuksen oheistreenaamiseen. Valkoisen kepin kanssa kun liikkuminen on hitaampaa, ainakin minulla. Ja kun koiran sain, se oli juuri ilo siihen mitä halusinkin. Oli hienoa kävellä kovaa, joskus liiankin kovaa…Liikkuminen jouhevoitui. Koira kun kiersi esteet, ei tarvinnut enää kepin kanssa koluta esteitä ja miettiä mistä pääsee ohi. Nyt koira tekee sen puolestani ja se tunne alkuun oli aivan uskomattoman hieno. Mulle opaskoira on edelleen ehdottomasti paras apu nimenomaan lenkkeilyssä. Ja vähän vieraammillekin reiteille uskaltautuu. Jos eksyy, eipähän eksy yksin :D

En tiedä osaanko paremmin edes vastata tuohon miksi halusin opaskoiran. Ehkä palaan aiheeseen omana postauksenaan jossain vaiheessa. Ja opaskoirajutut varmastikin lisääntyy siinä vaiheessa kun on Harmaakuonon eläköittämisen aika ja uuden oppaan kanssa liikkuminen alkaa. Tiedättekö, ajatus on todella pelottava. Lähteä nyt jonkun vieraan nuoren koiran kanssa lenkille, huih! Ja tässä kohtaa totean, Harmaakuono ei todellakaan aina ole maailman luotettavin innostuessaan vetämään ja kohkaamaan liikaa. Olen kuitenkin oppinut sen metkuihin ja pelottaa ajatus siitä millainen sen seuraaja oikeasti on. Osaanko sen kanssa kulkea, löytyykö yhteinen sävel, kohtaako kemiat jne???

Onneksi on tukiverkostoa opaskoirien kouluttajat ja vapaaehtoistyötä tekevät peesarit joidenka kanssa voin treenata kulkemista, ja kasvaessamme koirakoksi, opimme luottamaan toisiimme pikkuhiljaa. Se on lohdullinen ajatus ja siihen pitää vain luottaa. Nyt kuitenkin nautin Harmaakuonon kanssa liikkumisesta niin kauan kuin se on mahdollista. Näin talvella herra jaksaa loistavasti. Sunnuntainen seitsemän kilsan lenkkikään ei tuntunut missään, vaikka vauhti olikin ihan kohtalainen. Kesällä ei tosin voinut ajatella kävelevänsä läheskään niin pitkästi, ei edes 20asteen aurinkoisessa säässä. Tuleva kesä vähän pelottaakin. Tässä pähkin, että soittaakko opaskoirakoululle vai mitä tehdä. Haluan päästä kesälläkin pitkillekin lenkeille. No en välttis missään hirveessä helteessä, mutta parissakympissä kylläkin. Nyt vaan menee niin hienosti Harmaakuonon jaksamisessa, että kesän ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja ihan jostain toiselta aikakaudelta olevilta…

Ja ette voi kuvitella miten nämä kohta kahdeksan vuotta on saanut mut niin kiintymään tuohon opastajaan. Jokainen varmasti kiintyy tavalla tai toisella kotona olevaan lemmikkiin. Oman kiintymisen Harmaakuonoon tunnen tietystikin ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi samalla tietäen muiden tuntevan samoin omien koiriensa kohdalla. Rakkautta ja kiintymystä lisää paljon se mitä ihanaa koira on tuonut taloon tullessaan, mitä mahtavia reissuja opaskoiran myötä olen tehnyt jne. Harmaakuono säilyy aina ja aina muistoissain lämpimin ajatuksin, vaikka joskus pinna meinaa palaa vetämiseen tai kohkaamiseen.

Mutta, varmasti myös sen seuraaja tuo samoja ihania asioita elämääni ja varmasti myös jotain uutta.

No ei tämä nyt ole mikään Harmaakuonon jäähyväispostaus, joten naatitaan yhteiselosta niin kauan kuin sitä kestää…

Mulla on alaselkään kertynyt kunnon kuonakertymät syystä tai toisesta. Ne tuntuvat tosi aroilta hierottaessa ja alaselkä on tosi arka ja jäykän kipeä. Tää alko eilen ja on jatkunut nyt nää pari päivää. Olen venyttänyt pakaraa, nivusta tms. helpottaakseni painetta alaselässä laihoin tuloksin kuitenkin. Tätä on ollut joskus ennenkin, menee yleensä parissa-kolmessa päivässä ohi. Ärsyttää vaan kun alkuviikon treenit on kärsinyt moisen takia ja huomenna en ehdi treenamaan. No toivottavasti perjantaina voin tarttua kahvakuulaan ja vetästä ainakin kevyen treenin. Ja tällä viikolla on sit penkkitreenikin luvassa ja sitä en halua missata. Mun on pakko saada tietää onnistunko tuossa kymmenen viikon ohjelmassani! Tosin treenaamattomuus pitäis vaakalukemat kivempina :D Sunnuntaina paino oli 68.4 kg, joten paluu nestevähyysjutusta tapahtunut. No Treenien jälkeen vaaka onkin huidellut 69.4-69.7 kilon välillä. Saas nähdä mitä vaaka huomisaamuna virallisena punnauspäivänä mulle huutelee.

Arvasin kyllä, että treenaamisen alotus aiheuttaa tuon painon nousun, lihaksisto imasee nesteet itteensä jne, ja menee hetki kropan tottua lihastreenin tuomaan kuormitukseen. Silti ärsyttää tuo kilon nousu. Tavote kun ois päästä sinne alle 68 kilon mahd. pian. Noh, kyllä tää tästä. Ärsytykselle ja turhaumalle ei vaan maha mitään, vaikka kuinka tietää ja järki sanoo muuta!

No jop, jospa nyt lopettelisin tältä erää tämän ”tajunnanvirtaus” postauksen ja ottaisin harpun kouraan ja kirjan korville. Eilisilta meni mukavasti noissa merkeissä kuunnellen Kapteeni Randtia etsimässä ja harputellen :D Mut ennen harppuhetkeä täytyy lukasta päivän postaukset. Niin, nukkumaankin tietysti pitäs mennä…

Valokuvia jouluaatolta

2012-01-10T15:45:00.001+02:00

Nuutti jo ovea ryskää
aikomuksenaan tulla joulua hakemaan.
Nuutin vierailua ennen lupaamani valokuvat joululta ja ja tässä tapauksessa aatolta :D
Valitettavasti osa kuvista oli ihan liian tummia, joten kuvamateriaali on ehkä toivottua laihempi.
Mutta näillä mennään...

Joulukuusi kuuluu ehdottomasti jouluun. Mulle ei kelpaa tekokuusi. Siitä ei tule joulun tuoksua, joten oikea kuusi sai paikkansa ruokailutilamme nurkasta.

Kuten kuvasta näkyy emme kattaneet ns. viimesen päälle alkulautasista lähtien vaan tyydyimme tähän

Ruokapöydällä oli äidin istuttama joulukukka-asetelma, jossa joulutähti, muratti ja mähkä.

Jouluaterialla purkkia ja purnukkaa riitti

Ja kyllähän rakas Harmaakuonokin pääsi joulusta nauttimaan herkutellen, mutta ahne kun on kupissa enään tuoksut jäljellä :D

Harmaakuono sai avokin asiakkaalta joulupaperiin käärityn siankorvan. Poika nuuskutteli pakettia rapistellen. Ei kuitenkaan tajunnut repiä paperia hampaillaan :D Vanha herra tarvitsi siis vähän apuja.

Toinen joululahja olikin pikkuvelilappis :D

Eikös olekin aika onnellisen näköinen vanha herra?
Pikkuveli on näinä viikkoina saanut kyytiä; silmät ja nenä ovat jo irronneet :(

Nyt on kuitenkin arkeen palattu, joten kanakeittoa syömään ja töitä pakertamaan.
Ja nyt Nuuttikin tulla jo saa
Hepakin kun vihdoin sai joulun 2011 pakettiin :D

Valmistuneita käsitöitä

2012-01-09T20:55:00.001+02:00

Avokki on vallannut kuntosalimme ja korviini kantautuukin ihana
raudan ryske.
Mulla on sopiva hetki postailla tänne. Ja kun olen täällä hehkuttanut
harputtamisesta ja käsitöiden tekemisestä ylipäätään on ehkä syytä
näyttää mitä olen
saanut aikaan.

Elämäni eka kaulaliina valmistui jouluviikon alussa
Harputtelin sen
(Tummansininen nypylälanka Samarkand Novita 80%polyakryyli 20%mohair)
langasta. Kuten huomaatte harpulla kaulaliinasta tuli aika harva.
Mielestäni kuitenkin
jotenkin symppis :D

Jouluna tein kaulaliinan
(Violetin pinkin roosa Lidlistä Meribel Yarn) langasta.
Eli, samasta langasta millä harputtelua harjoittelin ennen varsinaisten töiden aloittamista. Jos "harputtelupostaukseni" kiinnostaa, sen löydät
TÄÄLTÄ.

Ja tässä tuo lila/roosa/pinkki kaulaliina

Päättelystä tuli ehkä aavistuksen tiukka. Huomaatte varmaan myös, että
neulos on tiiviimpää kuin tuossa nyppylangalla tehdyssä, johtunee langan paksuudesta.

Mun suosikki on tähän mennessä

Kolmas ja mielestäni parhaiten onnistunut neulos, tai sitten virheet
ovat piiloutuneet pörröisyyden sisään :D Uskaltaisin kuitenkin sanoa,
että pörrölankaneulos
on tasalaatuisin.

Tällä hetkellä neulon puikoilla ns. sileää neulosta
(Musta pörrölanka Drops Symphony 65%merinovilla 35%polyamidi)
Lanka on aivan ihanan tuntuista ja siitä tulee niin pehmeää neulosta.
Langan ostin Tikatasta Itäkeskuksen kauppakeskuksesta. Käytiin siellä
vuoden vaihteessa
kun sain avokilta lahjarahaa käsityötarvikkeisiin.
Olen aika vasta-alkaja näissä käsityöpuuhissa, joten otin langan
suhteen pienen riskin, sillä siinä luki "kokeneemmille neulojille", ja
mun kohdalla kokemuksesta
ei voi puhua :D Rakastuin langan pehmeyteen, joten kolme kerää lähti
mukaan ja neulottu nyt vähän yli kerä.

En koe neulomisen olevan langalla hankalaa, mutta jouduin purkamaan
työtä alkuvaiheessa vähän, se ei ottanut purkautuakseen
langansäikeiden vuoksi.

Neulomisessa mulla tahtoo vähän olla ongelma, että teen liian tiukkaa
neulosta. Harpulla olen jo oppinut, että turha vetää liian tiukkaan. Silmukoiden nosto ei vaan onnistu, jos tekee liian tiukkaa neulosta. Hiljalleen huomaan kaipaavani lisähaasteita ja haluaisinkin oppia harpulla neulomisesta lisää mahdollisimman pian.

Lopuksi täytyy hehkuttaa
Eilinen treeni on mennyt perille, yläkropassa tuntuu ihanasti treenikipu, wouh!